Taistelu liikenneonnettomuudessa loukkaantuneen vakuutus- ja sosiaaliturvasta on saanut käsittämättömiä mittasuhteita, kun vakuutusyhtiön ja KELAn mielestä olen koko ajan ollut täysin työkuntoinen, vaikka useampi erikoislääkäri on tilanteeni, vammani ja työkyvyttömyyteni todennut. En pystynyt tekemään työtäni, eli hoitamaan eläimiä ja pyörittämään tilaa, mutten myöskään ollut oikeutettu sairaspäivärahaan. Perheemme eli yhden ihmisen tuloilla mutta jotta työt saatiin hoidettua, oli vaihtoehtoja tasan kaksi: Pistetään pillit pussiin, myydään koko tila ja annetaan jonkun muun tehdä työt tai vaihtoehtoisesti annetaan jonkun muun tehdä työt ja maksetaan hänelle palkkaa. Yhdessä harkiten päädyimme sitten jälkimmäiseen vaihtoehtoon, josta seurasi se, että yritystoimintaa piti kasvattaa merkittävästi, jotta joku päivä myös minulla olisi mahdollisuus saada palkkaa tästä tilasta, vaikken todennäköisesti enää eläinten hoitotyötä voikaan tehdä.
Viimeisen 18 kuukauden aikana on tullut uusia tuotteita, uusia työntekijöitä, uusia yhteistyökumppaneita ja ties vaikka mitä. Mutta tärkeimmät periaatteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Ruokaa pitää edelleenkin arvostaa, sen tuottaminen ei saa kuormittaa ympäristöä välttämätöntä enempää, ihmisten ja eläinten pitää voida elää elämisen arvoista, merkityksellistä elämää ja erinomaisella perushoidolla pidetään huolta kaikkien terveydestä ja turvallisuudesta, niin ihmisten, kuin eläintenkin. Ja ruuan pitää olla hyvää. Tietysti.
Ah, pakolliset Mitä tapahtui parin vuoden tauon aikana-jargonit on nyt turistu, päästään oikeasti siihen pääasiaan, eli ruokaan. Yksi uusista tuotteista on pakasteena myytävä raakamakkara, mikä sisältää vain lihaa ja mausteita, ei muuta. Lampaanliha tulee yhteistyötiloilta ja tarvittava possu Laukaasta, ei sen kummempaa. Makkara toimii sellaisenaan, mutta siitä tulee myös erinomaista pataa. Pataruoka vaatii kuitenkin hauduttamista ja sillä hetkellä, kun koko perhe valittaa nälkää sekä nälästä johtuvaa päänsärkyä, ei ruokaa enää ehdi hauduttaa. Nopein ja tehokkain selviytymistaktiikka on siis keitto. Isännälle joku sopiva, reilun puolen tunnin työtehtävä ja lapsille 45 minuutin lastenohjelma. Ennen se oli Pikku Kakkonen, nyt lasten kasvettua se on Winx tai joku muu vääristyneitä naisihanteita sisältävä glitterpläjäys. Onneksi tuo jälkikasvu on edelleen kaikkein tyytyväisintä silloin, kun ulkona ei sada pieniä mummoja ja joku karvakavereista kiipeää syliin. Vajaan tunnin pinkkihömpötys silloin tällöin ei varmaankaan tuhoa tätä ajattelutapaa.
Makkarasoppaan tarvitaan:
2 sipulia
öljyä
8 porkkanaa
10 perunaa
400 g makkaraa (yksi paketti)
rosmariinia
meiramia
suolaa
mustapippuria
vettä
Hienonna sipulit ja kuullota ne öljyssä. Jätä kattila porisemaan matalalle lämmölle ja kuutioi porkkanat. Kuullota porkkanoita hieman ja anna kattilan porista samalla, kun kuutioit perunat. Tässä reseptissä tuo kuullottelu ja porina öljyssä on olennaista, sillä näin juureksiin saa yllättävän paljon makua ja keittoaika lyhenee olennaisesti.
Lisää myös kuutioidut perunat ja kun perunat kuultavat hieman läpi, puristele makkaramassa pieninä nökkösinä kattilaan. Ihan kuten perinteisestä siskonmakkarasoppaa valmistaessakin.
Kun makkaranökkösissä alkaa näkyä vähän väriä, lisää vesi. Vettä tarvitaan sen verran, että muut raaka-aineet peittyvät. Mausta suolalla ja pippurilla, sekä mieluisilla yrteillä. Ennen tarjoilua tarkasta maku. Pieni loraus valkoviinietikkaa ei voi tilannetta pahentaa. Tuore meirami sopii hyvin tarjoiluun ja antaa kivasti väriä annokselle.
Pidetään peukkuja, että muutkin sormet, kuin se yksi peukku, jatkavat toimimista ja pääsen kirjoittamaan pian uudelleen.
Sirppu tuli tuohon viereen kysymään, mitä teen. Kerroin, että kirjoitan juttua makkarasopasta. "Jaa nettiin vai? Vähän noloo". Teiniys on saapunut Hakamaalle.
