tag:blogger.com,1999:blog-53283245975853559352024-02-19T23:02:00.442-08:00Hakamaata ja matkaaTipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.comBlogger46125tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-17807480737264962332019-02-19T21:48:00.000-08:002019-02-19T21:48:26.324-08:00Makkarasoppaa ja mahdollisuuksiaKuinka monta kertaa voi blogitekstin aloittaa ja hävittää pitkän tauon jälkeen? Tein sen viidesti, jos teitä kiinnostaa. Kirjoittaminen on vielä vähän vaikeaa, koska pariin vuoteen ei näillä käsillä ole tuotettu pätkääkään järkevää tekstiä näppäimistön avulla. Kaikki kirjalliset tuotokset, eli yrityksen pakolliset toiminnot ja somen olen hoitanut puhelimella, oikean käden peukalolla. Ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että kosketus on sattunut sormenpäihini niin paljon, ettei päätetyöskentely ole ollut vaihtoehto. Ei sillä, monena päivänä en ole saanut itse puettua tai edes syötyä ilman apua, joten siihen nähden tämä kankea kirjoittelu on jo maailmanympärysmatkaan verrata saavutus. Suoritettuna vähintään polkupyörällä, tietysti. <br />
<br />
Taistelu liikenneonnettomuudessa loukkaantuneen vakuutus- ja sosiaaliturvasta on saanut käsittämättömiä mittasuhteita, kun vakuutusyhtiön ja KELAn mielestä olen koko ajan ollut täysin työkuntoinen, vaikka useampi erikoislääkäri on tilanteeni, vammani ja työkyvyttömyyteni todennut. En pystynyt tekemään työtäni, eli hoitamaan eläimiä ja pyörittämään tilaa, mutten myöskään ollut oikeutettu sairaspäivärahaan. Perheemme eli yhden ihmisen tuloilla mutta jotta työt saatiin hoidettua, oli vaihtoehtoja tasan kaksi: Pistetään pillit pussiin, myydään koko tila ja annetaan jonkun muun tehdä työt tai vaihtoehtoisesti annetaan jonkun muun tehdä työt ja maksetaan hänelle palkkaa. Yhdessä harkiten päädyimme sitten jälkimmäiseen vaihtoehtoon, josta seurasi se, että yritystoimintaa piti kasvattaa merkittävästi, jotta joku päivä myös minulla olisi mahdollisuus saada palkkaa tästä tilasta, vaikken todennäköisesti enää eläinten hoitotyötä voikaan tehdä. <br />
<br />
Viimeisen 18 kuukauden aikana on tullut uusia tuotteita, uusia työntekijöitä, uusia yhteistyökumppaneita ja ties vaikka mitä. Mutta tärkeimmät periaatteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Ruokaa pitää edelleenkin arvostaa, sen tuottaminen ei saa kuormittaa ympäristöä välttämätöntä enempää, ihmisten ja eläinten pitää voida elää elämisen arvoista, merkityksellistä elämää ja erinomaisella perushoidolla pidetään huolta kaikkien terveydestä ja turvallisuudesta, niin ihmisten, kuin eläintenkin. Ja ruuan pitää olla hyvää. Tietysti.<br />
<br />
Ah, pakolliset Mitä tapahtui parin vuoden tauon aikana-jargonit on nyt turistu, päästään oikeasti siihen pääasiaan, eli ruokaan. Yksi uusista tuotteista on pakasteena myytävä raakamakkara, mikä sisältää vain lihaa ja mausteita, ei muuta. Lampaanliha tulee yhteistyötiloilta ja tarvittava possu Laukaasta, ei sen kummempaa. Makkara toimii sellaisenaan, mutta siitä tulee myös erinomaista pataa. Pataruoka vaatii kuitenkin hauduttamista ja sillä hetkellä, kun koko perhe valittaa nälkää sekä nälästä johtuvaa päänsärkyä, ei ruokaa enää ehdi hauduttaa. Nopein ja tehokkain selviytymistaktiikka on siis keitto. Isännälle joku sopiva, reilun puolen tunnin työtehtävä ja lapsille 45 minuutin lastenohjelma. Ennen se oli Pikku Kakkonen, nyt lasten kasvettua se on Winx tai joku muu vääristyneitä naisihanteita sisältävä glitterpläjäys. Onneksi tuo jälkikasvu on edelleen kaikkein tyytyväisintä silloin, kun ulkona ei sada pieniä mummoja ja joku karvakavereista kiipeää syliin. Vajaan tunnin pinkkihömpötys silloin tällöin ei varmaankaan tuhoa tätä ajattelutapaa. <br />
<br />
<br />
Makkarasoppaan tarvitaan:<br />
<br />
2 sipulia<br />
öljyä<br />
8 porkkanaa <br />
10 perunaa<br />
400 g makkaraa (yksi paketti)<br />
rosmariinia<br />
meiramia<br />
suolaa<br />
mustapippuria<br />
vettä<br />
<br />
<br />
Hienonna sipulit ja kuullota ne öljyssä. Jätä kattila porisemaan matalalle lämmölle ja kuutioi porkkanat. Kuullota porkkanoita hieman ja anna kattilan porista samalla, kun kuutioit perunat. Tässä reseptissä tuo kuullottelu ja porina öljyssä on olennaista, sillä näin juureksiin saa yllättävän paljon makua ja keittoaika lyhenee olennaisesti. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEip1M2prCNMjPsgyp5yS-_scWRGob6BYRbidRMimoZkSbutSX4QpwsnsHokl1ACWjHs6jFHOf9W1CPVtA7YzrYtTV33xrqxBcAQujfYvjQhDMvBkKgTLFzHDHg4hBvLKz_1uwk0pm_Bq5uG/s1600/IMG_8464.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEip1M2prCNMjPsgyp5yS-_scWRGob6BYRbidRMimoZkSbutSX4QpwsnsHokl1ACWjHs6jFHOf9W1CPVtA7YzrYtTV33xrqxBcAQujfYvjQhDMvBkKgTLFzHDHg4hBvLKz_1uwk0pm_Bq5uG/s320/IMG_8464.jpeg" width="320" height="240" data-original-width="1600" data-original-height="1200" /></a></div><br />
Lisää myös kuutioidut perunat ja kun perunat kuultavat hieman läpi, puristele makkaramassa pieninä nökkösinä kattilaan. Ihan kuten perinteisestä siskonmakkarasoppaa valmistaessakin. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGBZuPysDuLLhFLzWMKg-TONwr_Y6YL7bhG-d6hEsjpdGzaZon4MpXOcX6qR9KbLEI94unBiqG38rFVtklOLzMvN0lBWuoFMvFjIRb7ur5ixJYiK98-tu6XBmth5eovYvHfX6vU6PAWOPs/s1600/IMG_8468.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGBZuPysDuLLhFLzWMKg-TONwr_Y6YL7bhG-d6hEsjpdGzaZon4MpXOcX6qR9KbLEI94unBiqG38rFVtklOLzMvN0lBWuoFMvFjIRb7ur5ixJYiK98-tu6XBmth5eovYvHfX6vU6PAWOPs/s320/IMG_8468.jpeg" width="320" height="240" data-original-width="1600" data-original-height="1200" /></a></div><br />
Kun makkaranökkösissä alkaa näkyä vähän väriä, lisää vesi. Vettä tarvitaan sen verran, että muut raaka-aineet peittyvät. Mausta suolalla ja pippurilla, sekä mieluisilla yrteillä. Ennen tarjoilua tarkasta maku. Pieni loraus valkoviinietikkaa ei voi tilannetta pahentaa. Tuore meirami sopii hyvin tarjoiluun ja antaa kivasti väriä annokselle. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZXkZqo7uH4gRYPt7at31rL9rJdr8tsgt1sEXOUHFUW7-UGrIOZTkDmud7LJ2Ab-F0CwXHkV_2Z9JjNaeqBe33F1kU3OdzgWt4v3eQ9IYwgfFVc9Bs_ec7TwgCwAzismHw6W_MGGWdznFd/s1600/IMG_8471.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZXkZqo7uH4gRYPt7at31rL9rJdr8tsgt1sEXOUHFUW7-UGrIOZTkDmud7LJ2Ab-F0CwXHkV_2Z9JjNaeqBe33F1kU3OdzgWt4v3eQ9IYwgfFVc9Bs_ec7TwgCwAzismHw6W_MGGWdznFd/s320/IMG_8471.jpeg" width="320" height="240" data-original-width="1600" data-original-height="1200" /></a></div><br />
<br />
<br />
Pidetään peukkuja, että muutkin sormet, kuin se yksi peukku, jatkavat toimimista ja pääsen kirjoittamaan pian uudelleen. <br />
<br />
Sirppu tuli tuohon viereen kysymään, mitä teen. Kerroin, että kirjoitan juttua makkarasopasta. "Jaa nettiin vai? Vähän noloo". Teiniys on saapunut Hakamaalle. <br />
<br />
<br />
Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-71265307246073240192017-02-25T08:32:00.000-08:002017-02-25T08:32:01.818-08:00ParejaPalataan uudelleen blogiin. <br />
<br />
Uljas punainen palasi vihdoin traktorihuollosta, siirtyen isännän nyrkkipajalle. Urhea työjuhtamme on purettu parinkymmenen asteen pakkasessa osiin, eristetty, vaihdettu suurin osa sähköistä uusiin ja lisätty pari riviä työvaloja. Uudet lumiketjutkin se sai, jotta traktori vie paaleja, eikä toisinpäin. Sekin muuten ehdittiin testata. Keulimisen vastakohta on varmaan persiminen. Tähän vähemmän tavoiteltuun kaksipyöräajoon auttaa jonkinlainen takapaino. Vaikka emännästä on moneksi, tässä ei toiminut. Vaikkei tällä hetkellä minulla juuri muuta käyttöä olekaan. <br />
<br />
Viisas käsikirurgi oli onneksi niin viisas, että loppuvuonna alkaneita käsivaivoja ei yritetty hoitaa puukolla, vaan tehokkaalla kuntoutuksella. Iloksemme saimme huomata, että puukotus ei ole se oikea hoitomuoto, kun ongelmana on täysin häiriintyneet hermot. Joulukuusta asti on käsiä hoidettu <a href="http://www.fysiomuurame.fi/fi/">Fysio Muuramessa</a>. Hoitomuotoja on onneksi löytynyt, sillä sormien toiminta on ollut pahimmillaan niin onnetonta, että isäntä on saanut pukea minut. Ihan niinkuin sillä ei olisi muuta tekemistä ollut. Mutta liike on palaamassa ja lääkemäärä on alle puolessa aloitustilasta, joten paluuta normaaliin on havaittavissa tälläkin saralla.<br />
<br />
Tänä talvena ei olla onneksi kärsitty hurjista pakkasjaksoista ja kädettömyydestä huolimatta elämä on tilalla edennyt isännän, tyttöjen, harjoittelijoiden, mummojen ja naapureiden avustuksella. Olemme päässeet mukaan kiinnostaviin projekteihin ja tilan toiminnotkin alkavat muotoutua perustuotannon lisäksi matkailu- ja elämyspalveluiden maailmaan. Parisuhdeterapialta ei olla vältytty uusia projekteja suunnitellessa, mutta pankin armollisella avustuksella uudet tuulet saadaan toteutettua. On ollut upeata huomata, miten monipuoliseksi voi pieni tila kehittyä, kun kehittäjiltä puuttuu sekä itsesuojeluvaisto että järki. <br />
<br />
Tilan eläinmääräkin kasvoi vuodenvaiheen tienoilla neljällä. Isäntä onkin ottanut mantrakseen, että tästä lähtien hän antaa luvan vain puolikkaisiin eläimiin, kun kaikkia tuntuu tulevan kaksi, jos yhden lupaa. Luvattiin yksi poni, tuli kaksi, koska tarvitseehan poni kaverin. Lupasi kissan ja kahta lähdimme sitten kastraatio-operaatiosta hakemaan. Varmistettiin kyllä myös, ettei kastraatio-operaatiossa normaalisti tapahdu lisääntymistä. Normaalisti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKUMg7ju8Mq65PM-rDzXL4FWm9GoZF9WdnlT0TyQohBsKeP1SIV2pPERsuUZ86CsBOAoCxzcFGvF_xSUHxSw5WjmOYhoOJqVaSGYA2gWxU03GCnl5XCAVHpolVWmXdEPrMSq-AZY2en5sr/s1600/kissapuussa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKUMg7ju8Mq65PM-rDzXL4FWm9GoZF9WdnlT0TyQohBsKeP1SIV2pPERsuUZ86CsBOAoCxzcFGvF_xSUHxSw5WjmOYhoOJqVaSGYA2gWxU03GCnl5XCAVHpolVWmXdEPrMSq-AZY2en5sr/s320/kissapuussa.jpg" width="180" height="320" /></a></div><br />
Lajien välinen yhteiselo jatkuu tilalla, ponit viihdyttävät ihmisiä ja koiria ja jahtaavat kissoja, kissat häätävät hiiriä ja ärsyttävät koiria ja lampaat keskittyvät märehtimään. Taas huhtikuussa väkimäärä lisääntyy lampolalla, joten hyvä, että märehtivät. Heitä saa tulla tervehtimään. Kuten muitakin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpSWkiA41mAfYSJMOHfdcrsURYWVE-BSlgoY6D2x4V_ex1nLzJFg4r7rHDt_fLVTBUyvSfWc2R77fzY6VcC_WW5sxgXgeOHFialc-UItO94GVZg5gLdKGAy8lcxyYRQgwUXNHzMD_Q_miE/s1600/ponikissa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpSWkiA41mAfYSJMOHfdcrsURYWVE-BSlgoY6D2x4V_ex1nLzJFg4r7rHDt_fLVTBUyvSfWc2R77fzY6VcC_WW5sxgXgeOHFialc-UItO94GVZg5gLdKGAy8lcxyYRQgwUXNHzMD_Q_miE/s320/ponikissa.jpg" width="180" height="320" /></a></div>Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-65797706389438165652016-12-02T16:12:00.000-08:002016-12-02T16:12:20.905-08:00Paluu blogiinIhminen on itserakas kun nauraa omille jutuilleen. Nauroin silti, kun luin viime talven tekstiä pakkasjakson paalitaistelusta. Kyllä me edelleenkin tapellaan niin, että naapurit kuulee, mutta jotain kehitystä on tapahtunut. Meillä on meinaan traktori. Ihan sellainen iso, eikä mikään leikkiversio, vaikka tytöt sellaista(kin) kärttävät. Ei, tämä on ihan oikea neliveto Case international, jokusen vuoden jopa minua nuorempi. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjk1tLrfyzUGc5UOZQqoX0_OtEV97urBQZGNVzjDmzL78Ma9amiS_FmsNq_2e8EAwJ8pdwgVHURgMgQRE8r1mxhk7VIAaER0242-jWDWvd6WH5Vjm1thNWvmjoYgJlMyPkhZT55QoGpmdBT/s1600/20160928_122531.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjk1tLrfyzUGc5UOZQqoX0_OtEV97urBQZGNVzjDmzL78Ma9amiS_FmsNq_2e8EAwJ8pdwgVHURgMgQRE8r1mxhk7VIAaER0242-jWDWvd6WH5Vjm1thNWvmjoYgJlMyPkhZT55QoGpmdBT/s320/20160928_122531.jpg" width="320" height="180" /></a></div><br />
Oli se komea hetki traktoriliikkeen pihassa kun ensimmäisen oman traktorin vieressä seisoin. Olihan sen ferrarinpuna hieman haalistunut ja etukuormaajan hydrauliikkapumpuista näki, ettei rasvaa oltu säästelty. Koneremonttikin siihen oli tehty. Ulosottoja oli vähän tuunattu paalinarulla, mutta mitä sitten. Mitä paalinarulla tai jesarilla ei saa kuntoon, sitä ei tarvitse korjata. Mikä se sellainen työkone olisi, jossa olisi hintalappu päällä? Näyttäisi kuskikin ihan amatööriltä. Eikös sitä ammamiehen kamppeissa ole aina sopivasti kulumaa. <br />
<br />
Juhlallisin mielin jäin tuijottamaan traktorin perää, kun isäntä lähti sitä saattelemaan kotiin. Olisihan sille voinut tilata kyydinkin, mutta kassa ei olisi sitä enää kestänyt. Oli taloudellisesti järkevää ajeluttaa sitä kotiin pari tuntia. Noin kolmen kympin tuntinopeutta tietysti. Oli kerrankin meidän isäntä se tien tukko.<br />
<br />
Sama reissu ajettiin sitten parin viikon kuluttua uudelleen uudemmalla varatraktorilla, jonka vihreillä voimilla teemme tälläkin hetkellä hommia. Case on viety toistamiseen lavetilla korjaamolle, nyt jo eri firmaan, kuin ensimmäisellä kerralla. Se poistaa omatoimisesti jäähdytysnesteet sisuksistaan, eikä syytä ole vielä löytynyt. Välitiedusteluna ihan vaan, että tuliko tämä epäonni jollekin yllätyksenä? Meille ei ainakaan. Onneksi on asiantunteva traktoriliike, joka tukee pientilallista haasteissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEim64UIF-3-Yy7SEDPr72YcarBGy1It8QCI-GuvbJM3jpeEa7_4ZE4eV2Ica_BCCbFp6UFw5ojZo2BCUxE-5K3PZpXkcmRyuDiWeDpFS9LwTT3sU4_roJa39Xfw5abeFaWxW53slMC1QshT/s1600/IMG_20161022_135823.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEim64UIF-3-Yy7SEDPr72YcarBGy1It8QCI-GuvbJM3jpeEa7_4ZE4eV2Ica_BCCbFp6UFw5ojZo2BCUxE-5K3PZpXkcmRyuDiWeDpFS9LwTT3sU4_roJa39Xfw5abeFaWxW53slMC1QshT/s320/IMG_20161022_135823.jpg" width="320" height="320" /></a></div><br />
Pienistä valkoisista on kasvanut rohkeita lauman puolustajia ja virtaa riittää myös vartiointiin. Teini-iän kohentamiset alkavat olla ohi ja molemmista on kasvanut turvallisia halinalleja omalle väelle. Bääluku kävi kesällä heittämällä yli sadan, mutta syksyn tullen väkeä on päästetty ikivihreille laitumille. Pässit ovat tällä hetkellä töissä ja lisää väkeä odotellaan huhtikuussa, kun on jo lämpimämpää. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9bN-Qm4I4V38J0dGxvncLTzyTy6SDdqcMUZZ3s-JMojk756flOjG6zUp1oHxevvQ9kaYzAiGk9FrYPCHCs78VBXIF2vE6P_F20dntCNrtUNYvxnvYSzzZS8SJ8K6oaH0FNuOG9XlHj_hs/s1600/IMG_20160409_083709.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9bN-Qm4I4V38J0dGxvncLTzyTy6SDdqcMUZZ3s-JMojk756flOjG6zUp1oHxevvQ9kaYzAiGk9FrYPCHCs78VBXIF2vE6P_F20dntCNrtUNYvxnvYSzzZS8SJ8K6oaH0FNuOG9XlHj_hs/s320/IMG_20160409_083709.jpg" width="320" height="320" /></a></div><br />
Viime kevään maaliskuussa alkaneet karitsoinnit suoraan pitkän pakkasjakson jälkeen koettelivat ihmisväen jaksamista, sillä veden raahaaminen talolta oli fyysisesti raskas operaatio. Suuressa viisaudessani annoin pässien tehdä töitä edellisenä syksynä pitkään, joten karitsointijakso venyi järkevästä älyttömään kahdeksaan viikkoon. Valvoin siis pari kuukautta noin tunnin torkuttelulla, kävin välillä lähikoululla tekemässä sijaisuuksia ja lähes samoilla silmillä siirryin kaupungin palkkalistalle seitsemäksi kuukaudeksi työvalmentajan pestiin. <br />
<br />
Palkkaduuni alkaa olla ohi ja vuoden alusta pääsen vihdoin käynnistämään tilalla niitä projekteja, joista jo pitkään olen haaveillut ja uskonut niiden joskus toteutuvan. <br />
<br />
Tätä loppua ei ehkä pitäisi kirjoittaa, mutta myös ihmisväki voi hyvin. Mitä nyt kolarikäsien hermovammat palasivat, mutta sopivassa lääketokkurassa (kuten tälläkin hetkellä) en kipua tunne ja apu on tulossa ensi viikolla viisaan käsikirurgin toimesta. <br />
<br />
Pikkulampurit ovat kasvaneet itsenäisiksi ja ihaniksi pikkuprinsessoiksi, joilta ei mielipiteitä puutu. Mutta heiltä ja puolisolta saan sellaista voimaa, mitä ei mistään muualta voi saada. Me teemme tätä yhdessä. Koko meidän perhe.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtYelDoLVaZnQ09iSLYuEjbPDkj-VJMCyZW7C89IakYftTUYkGFbuEoCm7uN81ooF6lCEAlLeYSUxco3iNsx_O8VPoY7PY5G3FTAtvG0Zs3Bw2kGvJqk-D6SYjzi1CjlTifHUMzD45MEiP/s1600/20161114_163702.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtYelDoLVaZnQ09iSLYuEjbPDkj-VJMCyZW7C89IakYftTUYkGFbuEoCm7uN81ooF6lCEAlLeYSUxco3iNsx_O8VPoY7PY5G3FTAtvG0Zs3Bw2kGvJqk-D6SYjzi1CjlTifHUMzD45MEiP/s320/20161114_163702.jpg" width="320" height="180" /></a></div>Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-76482650937557780062016-03-03T22:50:00.000-08:002016-03-06T01:18:04.139-08:00TraktorimarssiAlkutuottajat valittavat taas. Möisivät tuotteensa kalliimmalla, ei tarvitsisi valittaa. Ajellaan sadan tonnin traktorilla ja elellään leveästi maaseudun rauhassa. Maanviljelys on ammatinvalintakysymys, kukaan ei ole pakottanut sinne pellon laitaan.<br />
<br />
No mikä maajusseja sitten nyppii?<br />
<br />
Ihmiset tarvitsevat ruokaa ja sitä pystyy kaupungissa kasvattamaan vain rajallisesti. Ruoka joudutaan kuljettamaan, jakelemaan ja myymään suunnitellusti ja elintarvikelainsäädännön mukaisesti kuluttajille, jotta noudatetaan ihmisten turvaksi tehtyjä säädöksiä. Nämä portaat maksavat, joten edullisten raaka-aineiden saatavuuden turvaamiseksi on kehitetty maataloustukijärjestelmä. Tuet voi raa'asti jakaa viljelystä saataviin tukiin sekä eläinpalkkioihin. <br />
<br />
Eläinpalkkioita saavan tilan tulee tuottaa tietty määrä eläinperäisiä tuotteita tai teuraseläimiä, jotta pysyy palkkiojärjestelmässä mukana. Palkkioiden ehdoissa on säädetty eläinsuojelulainsäädännön lisäksi täydentävistä ehdoista, joiden omaksumiseen tarvitsee sekä neuvontaa että aikaa opiskeluun. Neuvonta on tietenkin maksullista. Mikäli tilalla ei noudateta kaikkia ehtoja, esimerkiksi tarkastuksissa huomataan puutteita, tila saa tukisanktioita, eli menettää tukia. Menettää siis palkkaansa. Tukijärjestelmän vuoksi tilallinen on usein palkansaajaa huonommassa asemassa. Palkkaa kun harva voi maksaa itselleen myydyn tuotteen aikaansaamasta voitosta. Alkutuotannon tuotteet myydään pääosin alle tuotantokustannusten elintarviketeollisuudelle, koska tukijärjestelmän tarkoituksena on saada markkinoille edullisia elintarvikkeita.<br />
<br />
Viime vuonna Maaseutuvirasto MAVI otti käyttöön uuden maksatusjärjestelmän, mistä syystä suuri osa viime vuoden tuista maksettiin joko joulukuussa 2015 tai maksatus siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Tilat tekivät massiivisia tappioita, kun tuloja ei ollut. Vain menoja. Palkkaa sai harva, joten monet joutuivat tilapidon lisäksi hankkimaan lisätöitä.<br />
<br />
Tukijärjestelmän tarkoituksena on ollut myös tehostaa maataloutta, joten tilojen kokoa on kasvatettu valtavilla investoinneilla. Tilakoon kasvattamisen tarve on tullut elintarviketeollisuudelta ja tuotanto on optimoitu siten, ettei vaihteluun ole mahdollisuutta. Tästä esimerkkinä teurassikojen hävittäminen poltamalla. Sikatilojen sikalat on suunniteltu siten, että siellä pidetään tarkkaan optimoitua eläinmäärää. Porsaita syntyy ja emakoita astutetaan tasaiseen tahtiin, jotta teuraita kasvaa tasaisena virtana. Tasaista tuotantoa vaatii sekä teollisuus (eli ostaja) sekä tukijärjestelmä (palkan maksaja). <br />
<br />
Eläimet on myytävä niiden optimaalisessa koossa, jotta niitä mahtuu optimaalinen määrä teurasautoon ja teurastamon linjalle, sillä kauppa vaatii tuotteita tasaisena virtana hyllyyn. Jos tilallinen ei myy eläimiään teurastamolle sillä hintaa, mitä teurastamo siitä maksaa, jäävät eläimet tilalle. Koska uusia syntyy koko ajan, ei ole tilaa "säilytellä" ylimääräisiä eläimiä, sillä eläinten pitämisessä on minimi pinta-ala vaatimukset. Jos siis tilalla on liikaa eläimiä lain nimissä, seuraa tukisanktioita, eli ei tule tuloja.<br />
<br />
Vaikka tilallinen osaa teurastaa itse eläimensä kivuttomasti ja siististi, tätä tilalla teurastettua lihaa ei saa myydä. Tässä iskee elintarvikelainsäädäntö. Myytävä liha pitää tarkastaa ja käsitellä hyväksytyissä elintarviketiloissa, eli käytännössä tilan nurkalla pitäisi olla oma teurastamo, jos lihoja haluaisi myydä itse. Nykylainsäädännön mukainen teurastamo, pienikin, maksaa sen 300 000 euroa. Vähintään.<br />
<br />
Jos minä myisin meidän tilan maksimituotannon, 100 karitsaa vuodessa, teurastamolle, tienaisin noin 8000 euroa vuodessa. Siitä maksaisin sitten eläinten rehut, lainat, eläinlääkärin, vakuutukset, sähköt, vedet, kaiken. Ja palkkani. Tästä syystä meillä on tukijärjestelmä. Jos se ei toimi, ei maajussi elä.<br />
<br />
Tai sitten koko järjestelmä pitäisi räjäyttää ja elintarvikkeiden hinnaksi muodotuisi se, mitä niiden tuottaminen oikeasti maksaa. Olisiko se sitten parempi?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi98fYDBu8-6voTM9arvdkOOWFmfxmLI-I86jr_S7wRgldfX7h2ot2s3JpaZqTuV9LGzlxvkJIfz4y8-K4z-Tgzrl3Cf7a6mclSVQwVg_4QJu6L3w4oMj6AOcDl0Y68rp_roqx58-1J3wVU/s1600/P1010965-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi98fYDBu8-6voTM9arvdkOOWFmfxmLI-I86jr_S7wRgldfX7h2ot2s3JpaZqTuV9LGzlxvkJIfz4y8-K4z-Tgzrl3Cf7a6mclSVQwVg_4QJu6L3w4oMj6AOcDl0Y68rp_roqx58-1J3wVU/s400/P1010965-1.jpg" /></a></div>Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-71791909925059124012016-01-30T12:02:00.000-08:002016-01-30T12:04:57.830-08:00Mandariinihilloa ja suklaakakkuaPyrin huolehtimaan, ettei meillä mene ruokaa hukkaan. Virheitä sattuu, enkä aina (=yleensä) ole täydellisen hyvin arkea organisoiva äitiolento, mutta tänään pisti oikein todella suututtamaan. En osta tuontihedelmiä edes viikottain ja silloin kun ostan, ne syödään kyllä tarkkaan. Nyt jossain aivolamassani oli asetellut kasan mandariineja koriin tuvan emännänkaapin tasolle ja sinne ne olivat unohtuneetkin. Käteen tuntuivat jo sen verran pehmoisilta, että ajattelin niiden päätyvän suoraan kompostin kautta kukkapenkkiin. <br />
<br />
Päätin kuitenkin kuoria niitä ja katsoa, missä jamassa niiden sisuskalut olivat. Lohkot olivat jonkin verran näivettyneitä ja pehmeys johtui kuoren irtoamisesta. Hedelmäliha oli päässyt kuivumaan. Asiat tuppaavat rypistymään kuivuessaan. Naamanikin. Se ei vanhene, se kuivuu. Tiedoksi sitä pohtiville.<br />
<br />
Koska makukin oli normaali, eli vain vettä puuttui, päätin keittää mandariineista pikahilloa. Kuorin kaikki kelvolliset hedelmät, lohkoin ne ja heitin kattilaan. Mukaan puoli desiä vettä ja noin desi hillosokeria. Lohkoja oli reilu puoli litraa. Keittelin lohkoja noin vartin ja painelin niitä lusikalla, osa meni rikki, osa ei. Lopuksi surautin koko komeuden tasaisemmaksi sauvasekottimella ja annoin jähtyä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5MeHbmO51ZX9yDWRVMrzY_Qmi1b_T3TZmM44t0q3BHU0AwibGMVAcBggKN42qYMDjvvm_Xy4f8OCdNz9mZPslDsfxLtHrulfW_lEcTEmL8Y9LKuMcr3TdVAi2wkLrrG61bCEkQVgZwz8d/s1600/20160130_113353.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5MeHbmO51ZX9yDWRVMrzY_Qmi1b_T3TZmM44t0q3BHU0AwibGMVAcBggKN42qYMDjvvm_Xy4f8OCdNz9mZPslDsfxLtHrulfW_lEcTEmL8Y9LKuMcr3TdVAi2wkLrrG61bCEkQVgZwz8d/s400/20160130_113353.jpg" /></a></div><br />
Kun kaksivuotias on kuumeessa, oma olo on aika lähellä ruumista ja kaapista on suklaa loppu, on keksittävä pelastus. Muistin <a href="http://www.stoori.fi/mj">Miian</a> bloganneen helpon appelsiini-suklaakakun ohjeen taannoin, joten kaivelin <a href="http://www.stoori.fi/mj/vaivaton-appelsiinisuklaakakku/">reseptin</a> esiin.<br />
<br />
Ohjeen helppous on siinä, ettei mitään tarvitse vatkata, kunhan sekoittaa. Koska päädyin vähentämään rasvan määrää ja tykkään tehdä taikinan tavallisella käsivispilällä, sekoitin aluksi hieman ilmaa kananmuniin. <br />
<br />
Kakkuun tarvitset:<br />
<br />
3 munaa<br />
4,5 dl sokeria<br />
6 rkl kaakaojauhetta<br />
2 tl vaniljasokeria<br />
4 rkl mandariinihilloa<br />
100 g sulatettua voita<br />
2,25 dl vehnäjauhoja<br />
<br />
Paista hieman vajaassa 200 asteessa noin 35 minuuttia. <br />
<br />
Vähensin rasvan määrää alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna ja lisäsin hillon osuutta. Paistoaika on mitattu tälle ohjeistukselle.<br />
<br />
Tänään kakkua syötiin vattuhillon kanssa, koska kaapissa ei ollut jäätelöä, eikä kermaa. Sekaisesta pakastimesta en löytänyt edes jäisiä vadelmia, mutta hyvin sain suklaanhimoni aisoihin ja loput mandariinihillosta syötän perheelle aamulla ruispuuron päällä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6RvsMXGAFidHcYMslWuhErgUkgIIXYvM9kZw2-xFnHG-oXwkrIlnKmwmmNmQV-hBzcc9EedKeby10w28-a2V5EAsn_dBZ0AhKG8UBT6_EHo5KoDAORve4-BcCB_I40ORAhTYofTgWNzpU/s1600/IMG_20160130_164757.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6RvsMXGAFidHcYMslWuhErgUkgIIXYvM9kZw2-xFnHG-oXwkrIlnKmwmmNmQV-hBzcc9EedKeby10w28-a2V5EAsn_dBZ0AhKG8UBT6_EHo5KoDAORve4-BcCB_I40ORAhTYofTgWNzpU/s400/IMG_20160130_164757.jpg" /></a></div>Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-29474288178431750512016-01-21T22:48:00.000-08:002016-01-21T22:54:00.043-08:00Ilmoja pidelly<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ46LBwNvKlUhpHGl63_xvfaa7iWUSF7hCoLT0jybBhgZu9XseOoH2Iw-3JXh-SR7XZbiDxb41_u2Zh6C3wmSGpp3njqWtjzusI1qHGFDhGq-RUai_MTaBVa0i4REeOXcI6V9o7tdEa_UZ/s1600/20160119_104430.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ46LBwNvKlUhpHGl63_xvfaa7iWUSF7hCoLT0jybBhgZu9XseOoH2Iw-3JXh-SR7XZbiDxb41_u2Zh6C3wmSGpp3njqWtjzusI1qHGFDhGq-RUai_MTaBVa0i4REeOXcI6V9o7tdEa_UZ/s640/20160119_104430.jpg" /></a></div><br />
Siinä ne nyt sitten on. Kuormallinen paaleja. Umpijäässä.<br />
<br />
Siihen ne syksyllä kipattiin, lähelle lampolaa. Oli paalattu oikein löysästi, että jaksan ne pyöritellä käsipelillä sisälle. Traktoriin kun ei vieläkään ole ollut varaa, eikä ihan jokaisen heilahduksen vuoksi voi naapurin traktoria (ja isäntää) kutsua hätiin. Ihan ei kassa kestä.<br />
<br />
Eikä ne paljoa paina. Alle parisataa kiloa kumminkin. Mutta kun ovat jäätyneet maahan kiinni.<br />
<br />
Tässä sen yhtenä iltana ihan testasinkin, kun lampolassa alkoi olla pakkasta parinkympin pahemmalla puolen, lämpölampuista huolimatta. Edellisen olkipaalin oli naapuri nostanut traktorilla sisään samalla, kun ajoi parin viikon heinäpaalit pellon laidalta ruokintapöydän reunaan. Heinäpaalit ovat sen verran painavampia, etten edes haaveile niitä liikuttavani, mutta vähintään viikottain tarvitaan myös paalillinen olkea, jotta mammojen on mukava pötkötellä puhtaalla ja pehmeällä pedillä.<br />
<br />
Siinä pakkasta vihatessani kävin tuuppimassa jokaista paalia vuorollaan ja sitä, mikä tuntui mahdolliselta, yritin saada liikkeelle juoksemalla sitä päin parikymmentä kertaa, vuoroin oikea, vuoroin vasen olkapää edellä. <br />
<br />
Siinä ne on edelleen. Tiedoksi vaan.<br />
<br />
Tänään laitetaan lotto vetämään ja arvotaan putkien jäätymisjärjestys. Pistän rahani likoon lampolaan johtavan pitkän putken puolesta. Lampolan päässä kun on jo hana jäässä, ei vettä kuitenkaan pysty valuttamaan. Onhan tässä jo neljä viikkoa ajettu maitokärryllä 200 litraa lämmintä juomavettä päivässä eläimille. Siinä samallahan se menee mukavasti tämä lopputalvikin. Kanistereiden kanssa hikoillessa. Onpahan ainakin sillä hetkellä lämmin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHU-FSD4P85iszZqS-NdS9sybCfx9F_xrwppqaee6p3p5pz5e6FFwJNLkgzEuLZRNj2YgalsIZS2mBrOKvPIFqhXlMnGtg6gEY9tPlqQK5LKahxKilGIJkvEr3fCBaeiOZgCIZUWTtF9sm/s1600/20160119_113004.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHU-FSD4P85iszZqS-NdS9sybCfx9F_xrwppqaee6p3p5pz5e6FFwJNLkgzEuLZRNj2YgalsIZS2mBrOKvPIFqhXlMnGtg6gEY9tPlqQK5LKahxKilGIJkvEr3fCBaeiOZgCIZUWTtF9sm/s640/20160119_113004.jpg" /></a></div><br />
Eikä tarvitse huolehtia. Aluset saatiin laitettua seuraavana aamuna. Isännän apua siinä tarvittiin. Käytiin läpi kaikki parisuhteen ongelmat siinä parinkymmenen metrin matkalla, mitä sitä paalia työnnettiin. Kun sää meet liian lujaa/hiljaa/väärää reittiä ja mitä sää ny tolleen sitä työnnät. Ollaan me vielä väleissä. Älkää huoliko.<br />
<br />
<br />
Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-52435959166920865272016-01-17T05:11:00.000-08:002016-01-17T05:11:39.884-08:00Se kevyempi banaanikakkuLääkäri käski pudottaa painoa, joten on oikea aika julkaista kaikille tammikuun ryhtiliikkeen kanssa taisteleville kanssaihmisille soveltuva herkku. Hiilareita on, mutta kakku ei ole niin makea tai rasvainen kuin edeltäjänsä. Soveltuu kakkupohjaksi tai sellaisenaan kahvikakuksi. <br />
<br />
Kuten edellinenkin banaanikakku, vatkaamatta paras.<br />
<br />
<br />
2 dl maitoa (tai vanhaa jugurttia ja vettä, kunhan nesteen määrä on noin kaksi desiä, mieluummin yli kuin alle)<br />
Vajaa 2 dl kaurahiutaleita (minulla oli noin 1,75 dl, mutta hiutaleissa on eroja)<br />
<br />
2 banaania (mitä mustempia sen parempi)<br />
2,5 dl sokeria<br />
2 tl vaniljasokeria<br />
1 tl ruokasoodaa<br />
2 tl leivinjauhetta<br />
2 munaa<br />
2 dl vehnäjauhoja<br />
(kardemummaa)<br />
<br />
Laita kaurahiutaleet turpoamaan maito/vesi/nesteeseen. Lopputuloksena pitäisi olla noin 2,5 dl puuromaista mömmöä. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEho7MIy1T8A5TLbMFzVDeIWGBEnabiDSe61UYkOft-Fc1g1JIPB5BSV8oI3szf4e6Cjj4zFXtSlcmzhu8EpSyxuDemjHKUkMCTkhrM2izxIafXCM4i9nYDCV6vbyWg-LKIbJqA4TXqfgdiH/s1600/20160116_165239.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEho7MIy1T8A5TLbMFzVDeIWGBEnabiDSe61UYkOft-Fc1g1JIPB5BSV8oI3szf4e6Cjj4zFXtSlcmzhu8EpSyxuDemjHKUkMCTkhrM2izxIafXCM4i9nYDCV6vbyWg-LKIbJqA4TXqfgdiH/s320/20160116_165239.jpg" /></a></div><br />
Muhenna taikinakulhossa banaanit haarukalla. Lisää banaaneihin sokeri, vaniljasokeri, sooda, leivinjauhe ja sekoita haarukalla. Lisää munat ja jauhot edelleen haarukalla sekoittaen. Kaada turvonneet kaurahiutaleet taikinaan ja mausta halutessasi kardemummalla.<br />
<br />
Oman silikonivuokani voitelin lusikallisella oliiviöljyä, mutta koska tunnet oman vuokasi, käytä sitä, mikä hyvältä tuntuu. <br />
<br />
Paista vajaassa 200:ssa asteessa noin tunti. Kokeile kypsyyttä hammastikulla. Tikkuun ei saa jäädä kökköjä, mutta kostea se saa olla. Älä paista kakkua liikaa. <br />
<br />
Täytin meidän kakun turkkilaisella jugurtilla ja hillopurkkien lopuilla. Kostutin pohjan omenamehulla. Välissä oli mustaviinimarjahilloa sekä mansikka-puolukkahilloa ja jugurttia. Päälle lusikoin lisää jugurttia, jäisiä puolukoita sekä vaniljasokeria (ei vanilliini!!) siivilän läpi. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9yC9UyQC7aUdJgd7Qf-1NGP2MzaPTDqQNH3yoAupzWZIror8e4oYzwUEwrOs4KlkIHUexv9kfL9Oxkgdn4U18RLvs70SBUPQrOQzGN3aYDO_bqBeRqso_DCvpHmK9a4bET5fKxpRCabi3/s1600/20160116_200543.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9yC9UyQC7aUdJgd7Qf-1NGP2MzaPTDqQNH3yoAupzWZIror8e4oYzwUEwrOs4KlkIHUexv9kfL9Oxkgdn4U18RLvs70SBUPQrOQzGN3aYDO_bqBeRqso_DCvpHmK9a4bET5fKxpRCabi3/s320/20160116_200543.jpg" /></a></div><br />
Leivoin eilen. Meni jo, enkä syönyt yksin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7MXSIuE6PbyjEDo23xKrFLnBy95WnTm3-AnaJ2Mt0WtQ1AqL-3NGxWdATS655UOJgOtwKI7kECGmUqcHFvecdPBlj4VC7KOdjuaFeT483iysQRf6Y5KsjbWjX9GP-iJZQ7aGGaAFeUGO0/s1600/20160116_203031.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7MXSIuE6PbyjEDo23xKrFLnBy95WnTm3-AnaJ2Mt0WtQ1AqL-3NGxWdATS655UOJgOtwKI7kECGmUqcHFvecdPBlj4VC7KOdjuaFeT483iysQRf6Y5KsjbWjX9GP-iJZQ7aGGaAFeUGO0/s320/20160116_203031.jpg" /></a></div>Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-19180625827936526952016-01-02T13:40:00.001-08:002016-01-02T13:40:17.535-08:00Uusi alku ja ne muut perushöpinätOlen kaivannut kirjoittamista enemmän kuin olen ehtinyt huomaamaankaan. Elän nyt aidosti ruuhkavuosia. On päiviä, jolloin en oikeasti ehdi edes syödä, saati ajatella mitään muuta kuin päivästä selviämistä. Mutta kummasti sitä jaksaa ihminen paiskia, kun tietää tekevänsä asioita oman väen hyväksi ja muistaa, miten tämän hetken kurjuus ja kärsimys kuitenkin pienentää taakkaa tulevaisuudessa.<br />
<br />
Tilan eläinmäärä kävi menneen syksyn aikana jo lähellä sataa, joten kasvuvauhti on ollut suunniteltua nopeampaa. Uusissa työrutiineissa on ollut ihmettelemistä, eikä kaikki muutenkaan ole mennyt aivan suunnitelmien mukaisesti. Tyylikkäänä esimerkkinä voidaan pitää vanhan lampolan "parin päivän" remonttia, mikä on edelleen kesken lahovaurion ja sitä automaattisesti seuraavien sieniviljelmien vuoksi. Onneksi tuli vihdoin pakkasta. Kuivuu ainakin työmaa. <br />
<br />
Ilveksen lisäksi talon nurkilla alkoi loppukesästä viihtyä myös nalle, joten yksi iso ponnistus oli koko taloa ympäröivän alueen raivaaminen ja aitaaminen niin kaksi- kuin nelijalkaistenkin turvaksi. Ennen joulua tilalle muuttivat myös laumanvartijapennut, joiden työpiste on lampolassa. Risto-Katti Höökin siirtyi sisäkuistikissaksi, sillä jostain syystä hänen arvolleen ei enää kelvannut mökki lampolassa, vaan piti asentaa sähköt kylmälle kuistille, jotta kissan lämpömatto saatiin asennettua hänelle soveltuvaan kissan majaan.<br />
<br />
Kuistin sähköistämisen lisäksi on saatu uudet sähköt niin puimolaan, maakellariin, koiran koppiin kuin kanalaankin, että on sitä tietysti jokunen naula tullut isännän naputeltua tässä muun toimen ohella. Eniten naputtelua vaati kyllä aitaprojekti. Tontti kun on tunnetusti kiveä kiven vieressä, eikä meillä vielä(kään) ole ollut mahdollisuutta hankkia traktoria, niin isäntä paukutti kaikki 249 aitatolppaa käsin paikoilleen. Minä laitoin yhden ja käsiä särki viikon. <br />
<br />
Oli se urakan aikana tehnyt laskelmiamikin. Että kun jokaista tolppaa lyö 16 kg painavalla juntalla 20 kertaa, niin se tekee sellaiset 5000 pään yläpuolelta alkavaa lyöntiä. Eikä siinä mennyt kuin viikko ja siihen kuuluu myös sen verkon kiinnittäminen sinkilöillä tolppiin. Vähintään 3 sinkilää per tolppa. Ja noin 10 vasaran iskua per sinkilä. Onneksi maa jäätyi. Ei päästä jatkamaan ennen toukokuuta. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjRuwRnTrVg_4U28ooZpeAQuTV4hoOX7zWlTieaWtCLCYcToIVcx0QHr_Qe_ghSmFob5RSm1Py6gHFOyLdUBclC_6OCsTAwemr_0dhPQvLlHunkY5D4xSAHPeKIeNCFaTsahG4KTp8cM1C/s1600/20151123_081408.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjRuwRnTrVg_4U28ooZpeAQuTV4hoOX7zWlTieaWtCLCYcToIVcx0QHr_Qe_ghSmFob5RSm1Py6gHFOyLdUBclC_6OCsTAwemr_0dhPQvLlHunkY5D4xSAHPeKIeNCFaTsahG4KTp8cM1C/s400/20151123_081408.jpg" /></a></div><br />
Toivottavasti saadaan nämä marraskuiset maisemat pian takaisin. <br />
<br />
Onnellista ja rauhallista kuluvaa vuotta kaikille!<br />
<br />
Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-42509133836765203942015-06-27T12:36:00.000-07:002018-06-26T00:23:45.747-07:00Kaksi yhden hinnalla eli PippurilammasreseptitSuurena tietoteknisenä nerona olen tupuloinut tilan sivuilta Reseptit-osion vihreämmille laidunmaille, kirjaan tähän toimivat ohjeet Hakamaan lammastilan Pippurilampaalle. <br />
<br />
Reseptit olen mitoittanut niin, että yhdestä 400 gramman purkista tekee sekä keiton että piirakan. Oman maun mukaan voi sitten soveltaa, jakaako lihamäärän jotenkin muuten, mutta periaatteessa puolet ja puolet on hyvä aloitussuhde. <br />
<br />
<br />
Pippurilammaspiirakka<br />
<br />
150 g margariinia<br />
3 dl vehnäjauhoja<br />
1/2 tl leivinjauhetta<br />
1 dl vettä<br />
<br />
Täyte:<br />
<br />
Vajaa 200 g Pippurilammasta<br />
1 paprika<br />
100 g juustoa<br />
3 munaa<br />
2 dl kermaa<br />
1 dl maitoa<br />
pippuria<br />
Provencen yrttejä 1-2 tl (tai timjamia, rosmariinia, meiramia tai oreganoa oman maun mukaisena sekoituksena)<br />
<br />
Nypi margariini ja kuivat aineet ryynimäiseksi. Lisää vesi. <br />
<br />
Levitä taikina voidellun piirakkavuuan pohjalle ja reunoille kostutetulla lusikalla, vettä voi käyttää huoletta. Käytän levityshommissa vesilasia, jossa uitan lusikkaa. Näin taikina jää vuokaan eikä lusikkaan.<br />
<br />
Riko munien rakenne kulhossa ja lisää maito ja kerma. Kuutioi liha ja paprika ja sekoita mausteet niihin. Levitä liha-paprikaseos pohjan päälle, tämän jälkeen juusto raastettuna tai kuutioituna. Peitä munamaidolla. <br />
<br />
Paista noin puoli tuntia 225 astetta.<br />
<br />
Tarjoa kahvipöydässä tai salaatin kanssa lounaaksi.<br />
<br />
<br />
Pippurilammaskeitto<br />
<br />
Reilu 200 g Pippurilammasta tai 250 g lampaan jauhelihaa (ruskistettuna)<br />
1 rkl kuminoita<br />
1 tl jeeraa eli juustokuminaa (tulee hyvää ilmankin, jos ei satu kaapista löytymään)<br />
suolaa, pippuria (maista suola etenkin säilykettä käytettäessä)<br />
8 perunaa<br />
4 isoa porkkanaa<br />
2-3 dl silputtua purjoa (kesäaikaan sipuli varsineen sopii oikein hienosti, lisää tällöin silppu vasta aivan keittämisen lopussa ja jätä vihreää myös koristeluun)<br />
rakuunaa ja maustepippuria oman maun mukaan<br />
n. 2 rkl vaaleaa balsamicoa tai pieni tujaus viinietikkaa<br />
Vettä<br />
<br />
Tarjoiluun turkkilaista jogurttia tai fetajuustomuruja ja kapriksia. <br />
<br />
Paloittele perunat ja porkkanat kattilaan. Lisää vettä niin, että aineet peittyvät. Lisää kuminat ja jeera sekä pippuri ja hyppysellinen suolaa ja anna kiehua kannen alla. <br />
<br />
Lisää liha sekä rakuuna ja maustepippuri. Maista, tarvitsetko lisää suolaa.<br />
<br />
Lisää suurin osa purjosta vasta, kun juurekset ovat lähes kypsiä. Säästä halutessasi pari ruokalusikallista keiton pinnalle. Lorauta balsamicoa juuri ennen tarjoilua.<br />
<br />
Tarjoa jogurtin ja kapristen sekä pehmeän leivän kanssa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZj5Jjxdggo3P-GTMKt7FeVW1QaivFsT2jL4Z_9raPzSNVZxJGamR9jkkD2rja8RrVkojsx1OIFli-PHYm_uhrsWAesnGf3HsWfpXfxQp-jYsSVtNrcdapWGSg3U-kuQ9DBBGBdckt7YZF/s1600/P1011132.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZj5Jjxdggo3P-GTMKt7FeVW1QaivFsT2jL4Z_9raPzSNVZxJGamR9jkkD2rja8RrVkojsx1OIFli-PHYm_uhrsWAesnGf3HsWfpXfxQp-jYsSVtNrcdapWGSg3U-kuQ9DBBGBdckt7YZF/s400/P1011132.jpg"></a></div>Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-70601678554942330592015-06-24T14:46:00.000-07:002015-06-24T14:46:48.753-07:00Pakkasesta pöytään ja tiimi toimiiHektisen kevään ja alkukesän jälkeen istun ehkä jokusen hetken kuluttua alas ja pohdin tarkemmin tilannetta, mutta nyt, pitkästä aikaa, ruokaa!<br />
<br />
Tein tätä pataa sähköuunissa, kun jotenkin kesäkuussa tuntuu niin kummalta lämmittää leivinuunia ja paahtaa taloa. Tai paahtaisin, jos olisi normaalimpi kesäsää. Nytkin se tuossa pöhisee, ettei ahteri jäädy koneella kökkiessä.<br />
<br />
<br />
Pikapataa karitsasta<br />
<br />
Heti kättelyssä tiedoksi, että nimi valehtelee. Kypsyminen vie aikaa, tekeminen ei. Siitä nimi. <br />
<br />
Tarvitaan noin kilo luullista karitsanlihaa. Tein oman versioni noin puolesta kilosta kylkirivejä (viipaleinen paketti, jossa kylkiluut mukana) ja noin puolesta kilosta potkaa. Koska kaikki lautaselle paiskomani näyttää vähintäänkin nelivuotiaan taidonnäytteeltä, soitin reseptiä testaamaan ja kuvaamaan Miian, joka jälleen omassa keittiössään kokkaili ohjeeni mukaisesti "siitä, mitä pakkaseen on jäänyt". Kuvatussa soossissa on käytetty noin kilon verran niskakiekkoja. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGf8XsI454W71ljCgGJSAyPya0-9Ma2wo2ba-U-2QeUlDv9vGx4kir6eKlGgttkZKs5tIaNsJHp12Dq1HbkvgQRwy4oLLhqCiONxKxX1MhaFnTWSHqy8oWD0dWQTvx0I_ZqYHZ_Hddbcjl/s1600/P1011691.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGf8XsI454W71ljCgGJSAyPya0-9Ma2wo2ba-U-2QeUlDv9vGx4kir6eKlGgttkZKs5tIaNsJHp12Dq1HbkvgQRwy4oLLhqCiONxKxX1MhaFnTWSHqy8oWD0dWQTvx0I_ZqYHZ_Hddbcjl/s400/P1011691.jpg" /></a></div><br />
Kunhan luullista lihaa on kilo, homma voi alkaa. <br />
<br />
Lihan lisäksi tarvitset:<br />
<br />
- uunivuoka (mielellään valurautainen ja kannellinen, voit ruskistaa lihan samassa astiassa ja välttää tiskiä)<br />
- iso sipuli silppuna (tai hakattuna, kuutioituna, ihan miten vaan, kunhan ei ole kokonainen)<br />
- öljyä <br />
- tomaattimurskaa 500 g<br />
- 1 tölkki kidney-papuja chilikastikkeessa<br />
- 1 tl kuivattua chiliä (tuorekin käy, oman maun mukaan)<br />
- 1 tl meiramia (enemmänkin saa laittaa)<br />
- 1/2 tl timjamia<br />
- vähintään 2 valkosipulin kynttä<br />
- 3 laakerinlehteä<br />
- suolaa, pippuria<br />
<br />
Tarjoillaan riisin tai pottujen kanssa. Hyvän säväyksen ja soossia jatkaa lihan kanssa haudutetut vihannekset, esimerkiksi porkkanat tai palsternakat. Paprika toimii myös. Mutta hyvää ja helppoa on ilmankin.<br />
<br />
Kuullota sipuli öljyssä paistovuuassa. Siirrä sipuli reunalle ja ruskista lihapaloihin hitunen väriä. Ei kannata alkaa niskakiekkoja tai kylkirivejä paloittelemaan, liha putoaa luista kyllä haudutuksen jälkeen. Sellaisena vaan pataan ja väriä pintaan.<br />
<br />
Lisää tomaattimurska ja pavut liemineen ja huuhdo molemmat purkit tilkalla vettä. Kippaa vedet pataan ja pidä huolta, että nestettä on melkein niin paljon, että se peittää lihat. Pienen kulman törrötys ei haittaa, mutta liiallinen vesikin tekee padasta keittoa. <br />
<br />
Lisää loput aineet ja käytä makuja rohkeasti. Ohjeen määrät ovat minimejä. <br />
<br />
Mikäli haluat lisätä vihanneksia, kuullota niitä hieman sipulin ja lihapalojen jälkeen ja lisää vasta sitten tomaattimurska ja pavut.<br />
<br />
Kansi päälle ja uuniin noin puoleksitoista tunniksi 175 asteeseen. Ota uuni pois päältä, mutta älä avaa luukkua, saati kantta vaan jätä pata rohkeasti uuniin aamun asti. Herätessäsi voit pakkailla eväät lusikalla, muuta välinettä et lihan irrottamiseen tarvitse.<br />
<br />
Kaunistahan tämä ei ole, mutta sitäkin helpompaa ja parempaa. Ja sopii näihin keskikesän keleihin loistavasti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr6iHwOSLYXNqEQ6IMSE4zRPpMg1yBFDvtf0eNCEpBGyJE3-7wa0m2BMkjUROBR91MkTRVcfzE4WWl1ECsxuj3AUudMKAdK_jNz1mxZVMJVmEdp-iFwG2Dg52ru1XkCTmtsgcQMHYsh4av/s1600/P1011707.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr6iHwOSLYXNqEQ6IMSE4zRPpMg1yBFDvtf0eNCEpBGyJE3-7wa0m2BMkjUROBR91MkTRVcfzE4WWl1ECsxuj3AUudMKAdK_jNz1mxZVMJVmEdp-iFwG2Dg52ru1XkCTmtsgcQMHYsh4av/s400/P1011707.jpg" /></a></div>Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-41750323608625975272015-04-05T03:08:00.002-07:002015-04-05T05:18:36.539-07:00Villasukkaa pöytäänTässä karitsointien keskellä, valvontakameran kelmeässä valossa on mukava pohdiskella jälleen suomalaisten elintarvikkeiden hintaa. <br />
<br />
Jyväskyläläinen keittiömestari totesi pääsiäishaastattelussaan, että suomalaisen ja tuontikaritsan ero on pääasiassa hinta. Sehän ei sinänsä yllätä ketään, sillä Suomessa työ on kallista ja ylimääräinen työ vieläkin kalliimpaa.<br />
<br />
Suoramyydyn kotimaisen karitsan kilohinta kieppuu parin kympin kieppeillä sillä hetkellä, kun asiakkaalle päätyy paloiteltua tuotetta kauniisti ja kotikeittiöön sopivan kokoisiksi vakumoituina pakkauksina. Puhun nyt karitsasta, en lampaasta. Karitsa on ennen yhtä ikävuotta teurastettu , miedon makuista lihaa tuottava, noin 50 kiloa painava, kasvunsa kasvanut eläin. Ei mikään pieni villapallo, vaan ihan ison eläimen kokoinen otus. Maailmalla tämä alle vuotias on "lamb" ja joissain maissa vielä toista vuotta käyvä eläin on edelleen "lamb", koska sillä on korkeampi kilohinta. Mutta ei Suomessa. Meillä myydään alle vuoden ikäistä karitsaa.<br />
<br />
Vuoden täytettyään lihasta käytetään Suomessa nimitystä "lammas", mutta sen saatavuus on huomattavasti haastavampaa. Suoramyyntitilalta se joskus onnistuu, mutta teurastamot niitä harvemmin kaupan hyllyyn tuottavat. Pakastearkusta sen sijaan löytää kyllä lammasta, sitä Uus-Seelantilaista tai Australialaista, josta keittiömestari Kyllösen ohjeiden mukaan onkin viisasta leikata rasva pois. Suomalaisessa karitsanlihassa rasva ei ole voimakkaan makuista, eikä kaupan tiskiin rasvaista karitsaa päädykään, siitä pitävät teurastamojen kriteerit huolen.<br />
<br />
Mutta mistä se hinta sitten muodostuu?<br />
<br />
Yhden teuraskaritsan ruho, siis liha luineen, painaa noin 20 kg. Possulla sama paino on siinä 90 kg:n kieppeillä, naudasta puhumattakaan. Teurastaminen ja etenkin lihan leikkaaminen on käsityötä, jota varten tarvitaan ammattilaisia, hyväksytyt tilat sekä tarkastuseläinlääkäri. Yhden eläimen teurastaminen, tarkastaminen, leikkuu ja pakkaaminen kuluttajaystävällisiin pakkauksiin maksaa veroineen noin 80 euroa. Mikäs siinä, jos työn hinta jakaantuu esimerkiksi possusta saatavalle 80 kg:lle, mutta karitsan kohdalla tämä työn hinta jakaantuu 20 kg:lle (karitsan ruho myydään usein luullisena, sian luuttomana). Tietysti ison eläimen leikkaaminen maksaa enemmän, mutta koska lihaa tulee yhdestä eläimestä enemmän, nämä työn kustannukset jakaantuvat useamman kilon rasitteeksi. Sian alhainen tai lähes olematon tuottajahinta on aivan oma asiansa. Esimerkillä haluan vain tuoda esiin sen, että kustannukset tulevat työstä ja työn määrästä, eivätkä ainoastaan teurastettavan eläimen koosta riippuen.<br />
<br />
Eikä se teurastamokaan nurkan takana ole.<br />
<br />
Suomessa on tällä hetkellä kymmenkunta lammasluvat omaavaa teurastamoa. Näissä teurastamoissa siis teurastetaan kaikki kotimaiset karitsat, lampaat ja vuohet. Meiltä, tästä Jyväskylän kupeesta on lähimpään lammasteurastamoon 200 kilometriä, mikä ei kansainvälisiin teurasmatkoihin verrattuna ole mitään. Minulle se on liikaa, enkä kasvattejani halua ajeluttaa yhtään pitempiä matkoja, mutta maailmalla eläimet matkustavat paljon pidempiä viimeisiä matkoja. <br />
<br />
Suomessa teuraseläin tarkastetaan teurastamolle saapumisen jälkeen elävänä. Tarkastuksen tekee erityinen tarkastuseläinlääkäri, joiden aikataulujen mukaan teurastamot sitten suunnittelevat työnsä. Seuraava tarkastus, samaisen tarkastuseläinlääkärin tekemänä tehdään ruholle, siis sille noin kahdenkymmenen kilon, neliraajaiselle lihalle. Vasta tämän jälkeen pääsevät leikkaajat työhön. Ja tämä kaikki maksaa teurastamolle, joka laskuttaa työn tilaajalta. <br />
<br />
Kun ruho on paloiteltu ja pakattu, teurastamo siivotaan ja teurasjätteet toimitetaan asianmukaisesti hävitettäväksi, lain vaatimalla tavalla eläintautien ehkäisemiseksi. Pakkaukset kuljetetaan kylmäkuljetuksena asiakkaille, joko siis vähittäiskauppaan tai suoraan kuluttajille. Riippuu siitä, kuka on myynnin tehnyt. Myyntiajat ovat myös Suomen lainsäädännön mukaan rajalliset. Jos teurastamo tai muu hyväksytty laitos pakastaa lihan, sen säilyvyys ja myyntiaika on vuoden. Suomessa. Uus-Seelantilainen ja australialainen ovat samassa pakastealtaassa ihan hyvin myytäviä vielä kolmen vuoden kuluttua pakastuksesta, koska lähtömaan lainsäädäntö on erilainen. <br />
<br />
Näillä laskelmilla voisin todeta, että kilohinnasta, jonka asiakkaalta otan karitsanlihasta, noin puolet katoaa teurastamon työhön, sekä eläin- että kylmäkuljetuksiin. Ja ihan vaan siksi, että tuotan lihani täällä Petäjävedellä, keskellä Suomea ja noudatan kansallista lainsäädäntöä. Siitä 20 eurosta 14 prosenttia on muuten elintarvikealvia, joka raavitaan siitä päältä ensimmäiseksi pois. Muistutus vaan.<br />
<br />
Suoramyynnissä loppu jää tuottajalle, eli meidän tapauksessa minulle, ja sillä rahalla ruokin ja hoidan koko joukkueen. Siis perheeni ja tuon lammmaslauman, ne pienet ja isot, mammat ja isäpässit. Maksan eläkkeeni, veroni ja lampolainvestoinnin lainan. Asuntolainakin on niskassa, kuten niin monella muullakin. <br />
<br />
Se, että eläin kasvaa teuraskokoon, ei tapahdu sattumalta, vaan siihenkin tarvitaan työtä. Ja koska työ on kallista ja ihmisten pitää syödä, on kehitetty tukijärjestelmä, jotta ruuan tuotantokustannuksia saataisiin madallettua ja siten saataisiin ruokaa edullisemmin markkinoille. Se, toteutuuko tämä, on sitten toinen juttu, koska kauppa pitää myös huolen omistaan. Ja työllistäähän kauppakin kummasti. <br />
<br />
Keittiömestari Kyllönen totesi myös, että karitsaa tuotetaan etupäässä Meri-Lapissa ja Ahvenanmaalla. Vaikka rannikolla ja saaristossa lammastiloja onkin paljon, löytyy Keski-Suomestakin tällä hetkellä kolmisenkymmentä lammastilaa, jotka kaikki tuottavat karitsanlihaa markkinoille. Joko teurastamojen kautta tai sitten suoramyyntitiloilta. Isoja tiloja on myös sen verran, että suuremmatkin lihaerät alkavat jo paikallisesti onnistua ja voisihan sitä ravintolan listaa joskus suunnitella myös paikallisen lihantuotannon näkökulmastakin.<br />
<br />
Kirjoittelen noista ruuan hintaan vaikuttavista tukiasioista tuonnempana. Pääasia, että ihmiset syövät tuotetun ruuan, eikä se päädy biojätteeksi. Sinne ei kuulu edes se villasukka. Senkin kun nykypäivänä voi kierrättää.<br />
Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-29824084813088754822015-03-25T08:47:00.000-07:002015-03-25T08:47:13.421-07:00Potilaita ja porukkaaMeidän väellä on tunnetusti huono säkä. Isäntä särki olkapäänsä ennen onnettomuuttani ja vihdoin viime kuussa oli sopiva aika raajan korjauttamiseen. Remontti olikin odotettua suurempi ja kuuden viikon sairasloma venähti kolmeen kuukauteen. <br />
<br />
Pari viikkoa olkapääoperaation jälkeen onnettomuudessa hajonnut käteni alkoi toimia kummallisesti ja tavarat putoilivat. Maaliskuun alussa leikattiin ja viikon kuluttua käden pitäisi kestää jälleen normaalia elämää. Pitäisi. Että toivotaan parasta.<br />
<br />
Vastoinkäymisiä on ollut, mutta niitä tuntuu tulevan, teki itse mitä tahansa. Onneksi maailmassa on perheen arkea tukevaa apua saatavilla kriisin hetkellä, mutta vaikka yrittäjä potee, ei yritys voi lyödä lappua luukulle. Tai sitten sen voi tehdä lopullisesti.<br />
<br />
Raajavammat olivat meille potku persuksiin. Kun peltoa ei ole, en ole maanviljelijä. En maksa Myel- vaan Yel-maksuja, joten en ole oikeutettu lomituksiin. Eläimet ja sovitut tapahtumat on hoidettava, koska ilman tuloja ei lainoja lyhennellä. <br />
<br />
Vajaakätisyyttä paikkaamaan löytyi onneksi huippuammattilainen ja töitä on hänellekin riittämiin nyt, kun uuden lampolan ensimmäinen kevätkaritsointi on täydessä käynnissä. Eläintenhoitaja/hevoshieroja vahvistaa myös tilamme osaamista aivan uudella tavalla eläinten hyvinvointia ajatellen. <br />
<br />
Jatkamme Hakamaan lammastilan kehittämistä, vaikka pienyrittäjän arki ei aina auvoista olekaan. Onneksi mukana on mahtavia ihmisiä, niin palkka- kuin ostopalvelumeiningilläkin. Ilman ihmisiä tämänkin yrityksen vauhti olisi hiipunut alkumetreille. Sen sijaan nyt painetaan lisämiehityksellä vahvistettuna kohti seuraavaa laidunkautta ja uusia yrittämisen elämyksiä. <br />
<br />
Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-35622116994016613272015-03-12T14:30:00.002-07:002015-03-12T14:30:50.056-07:00Made in Hong KongMuistan, miten mukulana 80-luvulla Tiimari oli mahtava paikka. Siellä oli vaikka mitä ihmeellistä ja etenkin halpaa. Myös lauantaiset retket Lielahden Löyttäriin olivat virkistäviä, mukaan tarttui milloin mitäkin tärkeää. <br />
<br />
Tätä ihanaa shoppailua tuki kaukomaiden tuonti ja halpa rihkama, made in Hong Kong. Silloin en ajatellut tavaroiden elinkaarta tai niiden kestävyyttä, ainoastaan sitä, että ne olivat pienen ihmisen mielestä kivoja ja ihania ja niihin oli mukava käyttää vaivalla ansaitut viikkorahat.<br />
<br />
Mediassa keskustellaan nyt vilkkaasti niin maataloustuista kuin ruuan hinnastakin. Maataloustuillahan tuetaan elintarviketuotantoa, jotta ruuan hinta pysyisi edullisena. Tavallaan keinotekoisesti tarjotaan ihmisille halpaa ravintoa. Jalo ja järkevä ajatus nykypäivän hintatasoa ajatellen, mutta onko sittenkin menty liian pitkälle? <br />
<br />
Meidän perheen epäonni sen kun jatkuu. Sekä minulla että isännällä on käsileikkaus takana, joten arjessa on normaalia enemmän haasteita. Kädet ovat hajonneet eri syistä ja eri kohdista, mutta leikkuriin jouduttiin parin viikon erolla. Lopputuloksena on kaksi toimivaa kättä. Eri ruumiissa. Pirun hankala muuten vaihtaa kakkavaippoja, ihan vaan välihuomiona. Toinen roikottaa terveellä kädellä lasta lavuaarissa ja toinen lappoo vettä siihen suuntaan. Olisi tietysti helpompaa, jos vessa olisi nykyisten rakennusmääräysten mukainen, missä mahtuisi pyörimään vaikka pyörätuolilla, mutta kun ei ole. Siinä on lavuaarin ja seinän välissä ehkä 45 cm, jos oikein tarkkaan mittaa. Ja siinä välissä on kaksi aikuista sätkivän 1,5-vuotiaan kanssa. Helppo nakki. Tervetuloa kokeilemaan.<br />
<br />
Tästä epäonnesta johtuen tutkin jälleen jääkaapin sisältöä ja kiukukseni löysin kasan jo menetettyjä vihanneksia. Olen yleensä tarkka ruokahävikin kanssa, koska tuottajana tiedän, millainen työ on laadukkaan elintarvikkeen kasvattamisessa. Oli se sitten kasvi- tai eläinkunnan tuote, duunia on pomminvarmasti riittävästi. Nyt kuitenkin perheen elämän sekoaminen on tehnyt sen, ettei meillä ole hetkeen syöty järkevästi, jos on kotona syöty lainkaan. <br />
<br />
Kelkkoessani kasviksia kompostiin, pohdin ruuan hävittämistä. Kuinka kummassa ruuasta on tullut niin halpaa, että meillä on varaa kantaa sitä roskiin harva se päivä? Jos kotimainen salaatti maksaisi sen vajaan parin euron sijaan vaikka kympin, jäisikö se yhtä helposti jääkaappiin homehtumaan? Tai vaikka peruna, suomalaisen peruseväs kaikkine vitamiineineen ja muine ravintoaineineen. Perunan tämän hetkinen hinta on niin alhainen, että tuottaja tekee jokaisesta myymästään kilosta jonkun sentin tappiota. Siis tappiota! Mikä yritys voi toimia niin, että sen päätuote tuottaa ainoastaan tappiota? <br />
<br />
Elintarvikkeiden halpuutus tuntuu pahalta, koska jokaiseen porkkanaan on uhrattu aikaa ja vaivaa, maasta on pidetty huolta ja taimia on hoidettu ja lannoitettu. Halpa porkkana on paljon helpompi hävittää (muuten kuin syöden) kuin kalliimpi kumppaninsa. Kertakäyttöhalpiskulttuuri on levinnyt vaateteollisuudesta elintarvikkeisiin vai kumpi olikaan ensin. Kertakäyttövaate vai halpiselintarvike? Muna vai kana?<br />
<br />
Vielä kamalampaa on, että tuotantoeläimet elävät elämänsä päätyäkseen ravinnoksi ja moni elää täysin turhan elämän, joka päättyy muovipakkauksessa kaatopaikalle. Pahimmillaan se on päätynyt pakkaukseen elettyään broilerinelämää ahtaissa tiloissa, maksimiin hiotun koneiston osana. Lopulta eläin on kuljetettu ulkomaille kuolemaan ja viimeinen matka on saattanut kestää päiväkausia. Edes lihan kotimaisuus ei enää ole tae hyvälle elämälle tai edes stressittömälle elämän lopulle.<br />
<br />
Kun seuraavan kerran jahtaat tarjouksesta broileria alle euron kilo, mieti, miten se on tarjoukseksi päätynyt. Olisiko sittenkin aika panostaa ruuassakin määrän sijasta laatuun?<br />
<br />
Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-11961359332607478202015-02-14T13:02:00.001-08:002015-02-14T13:02:32.177-08:00Isän tyttöOn komeeta, että Marimekon toimitusjohtajaksi valittiin nuori nainen. Mutta onko yhtä komeeta, että pääuutislähetyksessä toimittaja kyselee vastavalitulta toimitusjohtajalta tämän isästä ja isän opeista suuryrityksen johtamista ajatellen. <br />
<br />
Menetän tietysti hermoni helposti, mutta harvemmin kiehahtaa niin, että jaksan siitä julkisesti russuttaa. En ole syntynyt Keski-Suomessa ja kotikaupungissani kärsin aina siitä, että olin "isän tyttö". Pienenä se oli aika siistiä, että isän tai äidin tunsivat monet, mutta kun oli aika pyrkiä omassa elämässä eteenpäin, monille tuttu nimi alkoi nyppiä. Mitä tahansa tein ja vaikka kuinka yritin, ei sillä ollut mitään merkitystä, koska olisin kuulemma päässyt sinne, minne halusin, ihan vain sillä että isäni oli isäni. Ja onhan toi vieläkin, ei siinä mitään.<br />
<br />
Aivan liian monta kertaa sain huomata, että vaikka tein työni hyvin tai olin oikeasti pätevin työpaikan hakija, kukaan ei sitä uskonut, sillä aina joku pääsi kommentoimaan, että "isäs hankki sulle työpaikan". Mitä veikkaatte, valittiinko Alahuhta-Kasko Marimekon toimitusjohtajaksi siksi, että hänen isänsä on entinen Koneen toimitusjohtaja vai valittiinko hänet siksi, että hän oli pätevin hakija? <br />
<br />
En missään nimessä vertaa perhettäni tähän perheeseen vaan minua jäi jurppimaan toimittajan ajatuksen nurinkurisuus. Täällä maalla katselen ihaillen maatiloilla kasvaneita emäntiä ja isäntiä, jotka ovat syntyneet siihen työhön, mitä he nyt tekevät. Pojat ja monet tytötkin on istutettu traktorin rattiin hyvissä ajoin ennen viittätoista ikävuotta ja sen näkee. Koneilla tehdään uskomattoman tarkkaa ja tehokasta työtä ilman yhtään turhaa liikettä, polttoaineenkulutuksen minimoimiseksi, tietysti.<br />
<br />
Pellot ja metsät tuottavat, koska sukupolvien tieto on siirtynyt näille tulevaisuuden lupauksille ja työtä tehdään ylpeydellä. Eläimistä pidetään huolta ja suomalaisia alkuperäisrotuja vaalitaan yhdessä muiden kanssa. Ja ollaan ylpeitä niistä juurista ja siitä omasta perheestä, josta kaikki se tieto on alunperin ammennettu.<br />
<br />
Samalla tavalla Marimekon toimitusjohtaja on todennäköisesti kotonaan keskustellut isänsä kanssa tämän työstä, ihan kuten minäkin tein aikanani, mutta toimitusjohtajaksi hänet valittiin, koska hänestä oli kasvanut ammattilainen. Täällä maalla puuropöydän ääressä keskustellaan strategisen johtamisen sijaan pellon tuottavuudesta, säästä ja sen vaikutuksista eläimiin, ihmisiin ja ihan kaikkeen. Ja täällä kasvaa niitä maaseudun kovimpia ammattilaisia, eikä kukaan silti epäile, että he johtaisivat omia tilojaan vain siksi, että ovat syntyneet sitä johtamaan. <br />
<br />
Toivon todella, että omat lapseni saavat joskus olla ylpeitä vanhemmistaan, mutta saavat silti tehdä sitä, missä he ovat parhaimmillaan ilman epäilyjä siitä, miten ovat omalla työllään ansaittuun asemaansa päässeet.<br />
<br />
<br />
Tämä kiviaita on minun muistomerkkini, jos muuta ei jää jäljelle. Tällä hetkellä siinä on noin metri lunta päällä, mutta kohta on taas elokuu. Parasta!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizzgSgIN2N6T-dwOv38zGsq9n45Ad6xLuUOdZ0tvDxZGj5rGrDciqbNNwn6W21OTVRXjkxVU77XQPHb-gw2H93us3ITe3BNx3DFL9NS1v1XbQVo8rpz8aOq3OXYRDjJnBHApwhG2NOtXIm/s1600/P1010060-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizzgSgIN2N6T-dwOv38zGsq9n45Ad6xLuUOdZ0tvDxZGj5rGrDciqbNNwn6W21OTVRXjkxVU77XQPHb-gw2H93us3ITe3BNx3DFL9NS1v1XbQVo8rpz8aOq3OXYRDjJnBHApwhG2NOtXIm/s400/P1010060-2.jpg" /></a></div>Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-72107281517605795832015-02-10T13:49:00.000-08:002015-02-10T13:49:47.054-08:00Äiti, älä surehdiAikuisena tuppaa katsomaan maailmaa kovin kummallisten lasien läpi. Jatkuva uutisvirta saa pään niin sekaisin, että kaikessa ja kaikissa näkee vain jotain pahaa ja pelättävää. Tai vähintäänkin mahdollisuuden epäonnistua totaalisesti ja menettää kaiken.<br />
<br />
Moni on ratkaissut asian niin, ettei seuraa enää lainkaan maailman uutisia ja keskittyy vain omaan arkeensa (tai napaansa). Seuraan, ainakin vielä, mielenkiinnolla maailmaa myös Metsäkulman ulkopuolella, vaikka pahoitan päivittäin mieleni asioilla, jotka eivät maailmaani vaikuta ja suren asioita, joille en mitään voi.<br />
<br />
Meidän perheellä on loputtoman huono onni. Lähes kaikki, mikä voi mennä pieleen, on mennyt ja tulee varmasti menemään myös jatkossa. Perheen isän kanssa suhtaudumme kuitenkin hyvin eri tavoin epäonneen. Mies odottaa kaikessa pahinta ja on valmiiksi äkäinen, kun suunnittelen jotain uutta projektia. Minä taas pyrin varautumaan kaikkeen mahdolliseen maanvyörystä mäkikotkiin. <br />
<br />
Hyvä esimerkki on haaveeni kanoista. Koska kanat ovat ihmisistä riippuvaisia, eli tässä tapauksessa meistä, siirtyy miehen mielestä niille automaattisesti myös ihmisen paska säkä. Meidän kanoille tulisi kuitenkin vähintään ainakin lintuinfluenssa tai kettu söisi ne kaikki, joten niitä on alunperinkin aivan turha hankkia. <br />
<br />
Ihan en tätä puolisoni logiikkaa ymmärrä, koska jossain metsästäjän aivojen sopukassa on syntynyt ajatus kasvattaa fasaaneja. Fasaanit, vaikka kanoja nekin tavallaan ovat, eivät puolisoni mielessä kohtaa peruskotkottajien kaamea kohtaloa, vaan olisivat mitä sopivinta kasvatettava täällä meillä. Nämä kirkuvat ulkomaan vahvistukset pistelevät todennäköisesti myös kettuja käkättimeen ja huolehtivat siinä sivussa myös tontin muiden elävien turvallisuudesta. <br />
<br />
Mutta onhan se jo aika tervettä suhtautumista elämään, että pystyy suunnittelemaan uusien juttujen aloittamista. Kadehdin tässä tapauksessa lapsia, jotka uskovat kaiken olevan mahdollista. Ja jos ihan totta puhutaan, niin niinhän se on. Etenkin niissä omaa elämää koskevissa asioissa, joihin voi itse vaikuttaa. En voinut vaikuttaa siihen, että jouduin kolariin, mutta pystyin vaikuttamaan toipumiseeni, koska halusin. Isosisko oppi kovin pienenä kiipeämään aidan yli, koska halusi, vaikkei äiti halunnutkaan. Tässä tapauksessa oli viisasta olla tottelematon ja tehdä sitä, mitä itse haluaa.<br />
<br />
Aikuisena on muuten aika mahtavaa. Sitä voi ihan oikeasti ajatella, että kaikki on mahdollista ja harvemmin kukaan tulee kieltämään, kun jotain uutta juttua haluaa harjoitella. Saa vaihtaa alaa, ottaa lainaa, matkustaa. Saa syödä vaikka juustoa suoraan paketista tai juoda kahvia keskellä yötä, eikä kukaan tule sanomaan, ettet saa tehdä noin. Uskalluksesta se kaikki on kiinni. <br />
<br />
Olen varma, että saan kanani, kunhan vähän aikaa kerään rohkeutta ja mieskin taitaa hommata muutaman fasaanin. Saatan myös juosta sakset kädessä ja mennä ulos märällä tukalla. Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-31154994430591483532015-02-08T03:07:00.001-08:002015-02-08T03:07:08.238-08:00Kreikkahenkiset lihapullat karitsan jauhelihasta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaTVm5_hdGbCjnnmop4-gnivIYNORjN70B1opy0keTfrhbN3WN-N_U6UwJZ0L7am6AlJZeZJ94ykCE_iNPL55cKPeXBIzuymKFbWop_MluF9vX-hnZiv2ks7ctEkE08oiloz0rmdNy6jyS/s1600/P1011065-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaTVm5_hdGbCjnnmop4-gnivIYNORjN70B1opy0keTfrhbN3WN-N_U6UwJZ0L7am6AlJZeZJ94ykCE_iNPL55cKPeXBIzuymKFbWop_MluF9vX-hnZiv2ks7ctEkE08oiloz0rmdNy6jyS/s400/P1011065-2.jpg" /></a></div><br />
500 g karitsan jauhelihaa<br />
2-3 siivua vaaleaa leipää<br />
1-2 dl maitoa (juhlapäivänä käy myös kerma)<br />
1 hienonnettu sipuli<br />
meiramia <br />
suolaa<br />
pippuria <br />
1 maustemitallinen juustokuminaa<br />
200 g fetaa tai salaattijuustoa<br />
kourallinen vihreitä oliiveja (tässäkin oman mieltymyksen mukaan)<br />
3 valkosipulin kynttä puristettuna<br />
1-2 kananmunaa<br />
öljyä muotoiluun<br />
<br />
Tarjoiluun ehdottomasti sitruunaa<br />
<br />
Laita tehosekoittimeen leipäsiivut kuorineen ja lisää sopiva määrä maitoa. Jos käytät kuivaa leipää, anna taikinapohjan turvota hetki. Meidän kokkailusessiossa leivät turposivat kaalipadan valmistuksen ajan. Tavoitteena on saada tehosekoittimeen noin 2,5 dl pehmeää mössöä, johon on helppo sekoittaa muut aineet. <br />
<br />
Lisää tehosekoittimeen hienonnettu sipuli ja mausteet. Mikäli oliivi ei kuulu ruokailijoiden suurherkkuihin, voit pyöräyttää oliivit myös massan sekaan. Oliivit voit lisätä myös taikinakulhoon veitsellä hienonnettuna.<br />
<br />
Lihapullataikina on kätevää tehdä taikinakoukuilla sillä samalla välineellä, millä muutkin taikinat teet. Minulla on käytössä kohta 15 vuotta täyttävä yleiskone, joka pelastaa edelleen vammakätisen vaivaajan suuremmilta kivuilta. Käsin voi myös kulhossa vääntää. Saa varmasti tuntumaa ruokaan.<br />
<br />
Kippaa jauheliha ja taikinapohja vaivauskulhoon ja muserra juusto käsin joukkoon. Saa jäädä kökköjä. Puserra valkosipulit vaivaamisen aikana mukaan ja aivan lopuksi lisää kananmuna. Tee koepulla jos epäilet tarvitsevasi myös toisen kananmunan sitomaan taikinaa. Jos kypsennät lihapullat uunissa, yleensä yksi muna on tarpeeksi, mutta jos oliiveja on paljon ja ne ovat maistuvina paloina ja etenkin, jos paistat pullat pannulla, kannattaa lisätä kaksi kananmunaa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEChZfaKqIaKOwWL_AqQUfy48QVNxrvwx63SZfIW255ef4gGFPIB-8MHC2-17zmaDbZ6xPysnW7jyDsmjzFL-6duVf-gUF6-Za0e83wCJBSiWKCrWmUJViGnm2mBPKlO6M_1o_OMHXQnlA/s1600/P1011070.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEChZfaKqIaKOwWL_AqQUfy48QVNxrvwx63SZfIW255ef4gGFPIB-8MHC2-17zmaDbZ6xPysnW7jyDsmjzFL-6duVf-gUF6-Za0e83wCJBSiWKCrWmUJViGnm2mBPKlO6M_1o_OMHXQnlA/s400/P1011070.jpg" /></a></div><br />
<br />
Muotoile taikinasta pullia joko vedellä tai öljyllä kostutetuin käsin. Uunissa kypsennettäessä käytä uunivuokaa, jotta saat kaikki maut talteen. Uunin lämpötila pullien koosta riippuen 175-200 astetta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrjOZr1MTs7i3IaaQBrj_4dUhI8iR-woMt7azbyuE4ayTXIwGRiaK3Zcqtb2LUSvbJKbyCa0rPb1Jl2D9BnhQn8oZ0croWm8jdVoAhPNzfFOIXUa5ogiFyFAaUTCVECdS3hsRU5lTupYK4/s1600/P1011103.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrjOZr1MTs7i3IaaQBrj_4dUhI8iR-woMt7azbyuE4ayTXIwGRiaK3Zcqtb2LUSvbJKbyCa0rPb1Jl2D9BnhQn8oZ0croWm8jdVoAhPNzfFOIXUa5ogiFyFAaUTCVECdS3hsRU5lTupYK4/s400/P1011103.jpg" /></a></div><br />
<br />
Tein tällä ohjeella 20 isoa lihapullaa, pienempiä on nopeampi lämmittää seuraavana päivänä. Aikuiselle naiselle 3 isoa pullaa olivat sopiva määrä, myös arvoisan koemaistaja/kuvaustiimin mielestä. Isäntä olisi syönyt mielellään kaikki 20 itsekseen. Kerralla.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIIycA0IaHEG4bN6IklDXuvNl2gPIovo8uIdY-KbtTNigcSW1rRfEjDgusBJ6Sx35akUXFpp1_SswwWPcx67wexqKKeeRCDjp8C3ewWREM68Ov12wMWVpMjVYSlCs26d4P71BevsxZmbI0/s1600/P1011116.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIIycA0IaHEG4bN6IklDXuvNl2gPIovo8uIdY-KbtTNigcSW1rRfEjDgusBJ6Sx35akUXFpp1_SswwWPcx67wexqKKeeRCDjp8C3ewWREM68Ov12wMWVpMjVYSlCs26d4P71BevsxZmbI0/s400/P1011116.jpg" /></a></div>Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-81401266945931998092015-02-07T07:06:00.001-08:002015-02-07T07:06:38.921-08:00Pataa karitsan jauhelihasta ja kotimaisesta kaalistaTorstaina järjestin elämäni ensimmäisen ruokakuvaussession ja kokemus oli kaiken vaivan arvoinen. Hyvä ruoka on harrastukseni ja intohimoni ja haave omista vihanneksista oli yksi syy maalle muuttoon. <br />
<br />
Vihannesten kasvattaminen on menneinä kesinä ollut marginaalista. Tai olen minä kamalasti harjoitellut, mutta lopputuloksen on usein hyödyntänyt joku muu. Sisällä kasvattamani taimet on kertaalleen syönyt joku nimetön öttiäinen ja kertaalleen kaksijalkainen jälkikasvu. Halla tuhosi liian aikaisin ulos siirtämäni taimet ja hallasta selvinneet päätyivät kaaliperhosen toukkien välipalaksi. Mutta en lannistu. Tänä keväänä yritän taas.<br />
<br />
Siihen asti kun saan ihmisravinnoksi kelpaavia vihanneksia pöytään, turvaudun kotimaisten ammattiviljelijöiden tuotoksiin. Näin talvella on sekä taloudellisesti järkevää, että ilmasto- ja ympäristöystävällistä käyttää kotimaisia, hyvin säilyviä juureksia ja kaaleja kokkailuissa. <br />
<br />
Juntusen Miia toi torstaina kameransa ja Sateenkaarentaa-sisustuspuodin Riikka toi stailaustaitonsa ja lopputuloksen näette pian. Halusin näyttää, miten paljon ruokaa voi valmistaa kilosta karitsan jauhelihaa ja miten siihen saa vaihtelua. Tein kaalipataa, lihapullia sekä keittoa ja koko kuorman valmistamiseen meni kolme tuntia. Ja tästä määrästä riittää moneksi päiväksi, niin lounasevääksi kuin päivällisiksikin.<br />
<br />
<br />
<br />
Kaalipata, jossa kotimaisuusaste on kohdallaan<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib-KjZN7pp49ge2grBlMsthuI39kHFI1ti_JgKh7QY4-VO2Thx3fLM8axNbnHKtEIGTI12QKiiwACBxpDshW9cMW-4HEZ2pcoUXUNaAv97KqG_uHy-H3juxd0DPADSYsf7veEJ6czxcIOG/s1600/P1010917.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib-KjZN7pp49ge2grBlMsthuI39kHFI1ti_JgKh7QY4-VO2Thx3fLM8axNbnHKtEIGTI12QKiiwACBxpDshW9cMW-4HEZ2pcoUXUNaAv97KqG_uHy-H3juxd0DPADSYsf7veEJ6czxcIOG/s400/P1010917.jpg" /></a></div><br />
1 paketti pekonia<br />
250 g karitsan jauhelihaa<br />
1 rkl öljyä<br />
2 sipulia hienonnettuna<br />
reilu kilo suikaloitua kaalia (osta 1,5 kg:n kaali, poista uloimmat lehdet ja kanta ja avot, suikaloitava määrä on sopiva)<br />
4 tomaattia (tähän sopivat erittäin hyvin ylikypsät ja jääkaappiin unohtuneet yksilöt)<br />
vähintään 2 isoa valkosipulin kynttä<br />
2 rkl siirappia<br />
1-2 rkl vaaleaa balsamicoa (tai 1 rkl mitä vaan etikkaa)<br />
1/2 rkl kuminoita<br />
meiramia ainakin 1/2 rkl<br />
ripaus rakuunaa <br />
suolaa ja pippuria<br />
loraus vettä<br />
<br />
Aloita suikaloimalla kaali ja silppuamalla sipulit. Tämän ruuan valmistuksessa tarvitset vain padan, leikkuulaudan, veitsen ja sekoitusvälineen. Mitat eivät ole tarkkoja, mutta mittaaminen ei ole kiellettyä. <br />
<br />
Laita suuri pata liedelle, lorauta öljy lämpiämään ja silppua pekoni suoraan pataan. Helpoimmalla pääset saksilla. Kun pekoni tirisee kivasti ja vapauttaa rasvaa, lisää jauheliha. Lihojen ruskistuttua lisää sipulisilppu kuullottumaan. <br />
<br />
Kun sipuli alkaa olla läpinäkyvää, lisää kaalia vähitellen. Kaali kypsyy nopeammin pehmeäksi, kun maltat lisäillä vähin erin. <br />
<br />
Kaalin kuullottuessa lisää pippuri, suola, meirami, rakuuna ja valkosipuli. Älä anna valkosipulien ruskistua. Lisää kuutioidut tai muuten pienityt tomaatit. Pidä huoli, että tomaattien mehu päätyy myös pataan. Lisää loraus vettä ja siirappi ja anna hautua pehmeäksi. Älä päästä kuivumaan, käytä kantta. Ruoka hautua hyvin jälkilämmöllä, kunhan kuumennat sen kunnolla ennen tarjoilua. <br />
<br />
Aivan lopuksi lisää etikka. Tämä ruoka paranee vanhetessaan, joten seuraavan päivän ruokahuolto hoituu kerralla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7-PNxuyjWNrTFvrwvfxjStnW7urcLhNaQi6sEwrWQEFYGqcVnVs8_9ZUzMhBZCnrf1Lc5zK9mWhHjdbnXNAXetG3Z0sW_PWICj7paZ5Zj1k31-KbOuBNkH0VX2wOvKRDT9qDiM0VoCCSM/s1600/P1011091.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7-PNxuyjWNrTFvrwvfxjStnW7urcLhNaQi6sEwrWQEFYGqcVnVs8_9ZUzMhBZCnrf1Lc5zK9mWhHjdbnXNAXetG3Z0sW_PWICj7paZ5Zj1k31-KbOuBNkH0VX2wOvKRDT9qDiM0VoCCSM/s400/P1011091.jpg" /></a></div><br />
Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-24232191652563887592015-01-03T11:55:00.000-08:002015-01-03T11:55:44.301-08:00Uutta vuottaVuoden vaihtumiseen liittyy aina odotuksia vanhan tuskan loppumisesta ja uuden, paremman elämän alkamisesta. Meidän perheessä tuntuu loppuvuoteen kriisiytyvän niin työ- kuin kaikki muutkin stressit. Uusi lampola piti saada valmiiksi ja saatiinkin, mies taisteli kolmannen ammattitutkinnon valmiiksi ja minä päädyin palaamaan yrittäjäksi. Olen nyt siis kotiäiti, lampuri ja konsultti. Hyvin riittää tunnit, juu. <br />
<br />
Uusi lampola helpottaa elämää ja jouluaattona saimme huomata, että onneksi lampola valmistui ja eläimet muuttivat uusiin tiloihin 17.12. 24.12. syksyllä meille muuttanut Irma yllätti ja pyöräyttää komeat kaksoset jääkylmään lampolaan. Toimintamme on suunniteltu kylmälampolaan sopivaksi niin, ettei talviaikana karitsoja synny. Oli siinä isäntä ihmeissään, kun päivätyövuoron jälkeen oli mennyt lampolaan tarkastamaan tilannetta ja jääkylmällä pehkulla makasivat kylmissään Aatami ja Eeva.<br />
<br />
Iltaruokinnat oli tuuraajamme tehnyt jo paria tuntia aiemmin, eikä pienistä ollut silloin vielä merkkiäkään. Isännälle oli vain jostain syystä tullut sellainen olo, että pitää vielä lähteä käymään.<br />
Onneksi lähti. Lampolassa oli pakkasta yhtä paljon kuin ulkona, -15 astetta. Siinä yön tunteina hän askarteli pikkuisille ja Irma-mammalle katetun karsinan ja lämpötila pienten lähellä alkoi nousta.<br />
<br />
Joulupäivänä tuuraajamme askarteli villasukan varsista karitsoille villapaidat ja isäntä pääsi turvallisin mielin takaisin palkallisen päivätyönsä pariin. Olin lasten kanssa joulun mummulassa, jos ihmettelette, miksen itse osallistunut. Onni, että kotona olleet ihmiset jaksoivat paiskia ja Aatami ja Eeva saivat mahdollisuuden.<br />
<br />
Tätä kirjoittaessa makaan sohvalla ja yritän toipua vatsataudista. Isäntä on suihkussa korjattuaan juuri säkkipimeässä meidän vesipumpun sähkölinjan. Tuuli ja raskas lumi olivat katkaisseet vanhan kuusen linjan päälle ja vedet olivat poikki. Niin maalaisia meistä on jo (onneksi) tullut, että hellalla on aina kattilassa 8 litraa vettä. Ihan vain varmuuden vuoksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVYKEf2Mri_9NMPHYVuumJCy5um-fN3RjYEMH6-AvzwdslfMWBMT8JzmFp2LWqh23_rLfWIpijKHk5f_zgS-KgbxZmEHU6HrvCDf1WDxau2KdiAiLSo4xocF8eRN9a9vH8VSZ1Z_c6qNd-/s1600/P1010654.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVYKEf2Mri_9NMPHYVuumJCy5um-fN3RjYEMH6-AvzwdslfMWBMT8JzmFp2LWqh23_rLfWIpijKHk5f_zgS-KgbxZmEHU6HrvCDf1WDxau2KdiAiLSo4xocF8eRN9a9vH8VSZ1Z_c6qNd-/s400/P1010654.jpg" /></a></div>Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-49443694495750783242014-10-24T04:20:00.000-07:002014-10-24T10:32:30.166-07:00KuulumisiaSiitä on aika tarkkaan vuosi, kun aloitin henkilökohtaisen mielenvirkeystyöni, siis blogin pitämisen. Paljon on muuttunut vuoden aikaan ja etupäässä siihen suuntaan, mihin olin suunnitellutkin ennen onnettomuutta. Kun päässä on liikaa ajatuksia ja ideoita, niiden toteuttamisyrityksistä alkaa kiire, jota ei oikein osaa edes hallita. Vanhan tekosyyn, kiiren vuoksi, en juuri syksyn aikana ole päässyt kirjoittamaankaan ja se kyllä näkyy liiallisina päiväkirjamerkintöinä päässäni. <br />
<br />
Loppukesä oli vauhdikas ja kirosin useammin kuin kerran suomalaisten tapaa sulkea koko maa heinäkuuksi. Mikään ei edennyt, vaikka olisi tarvinnut ja kaikkeen kului kalliita päiviä. Lopputulos on kuitenkin se, että alkavalla viikolla käynnistyy vihdoin lampolan rakentaminen. Tolpat lyötiin maahan pari viikkoa sitten, lainarahat ovat tilillä ja rakentajillakin on joku haju siitä, mitä kummaa tässä ollaankaan tekemässä.<br />
<br />
Vuoden aikana olen tutustunut uusiin, ihaniin ihmisiin ja saanut kaksi uutta upeaa yhteistyökumppania, joiden tuotoksista ja taidoista pääsevät nauttimaan kaikki. Tutustuin kahteen paikkakuntalaiseen äiti-ihmiseen perhekahvilassa ja tästä kaikesta on poikinut tilallemme kurssitoimintaa sekä huikeita valokuvia kaikesta ihmeellisestä, mitä meillä tapahtuu. Sanna opettaa Pako arjesta-kursseilla kätten taitoja, jotta kaikki voisivat rentoutua ja nähdä omien käsien valmistavan jotain kaunista ja Miia kuvaa tästä kaikesta meille ikuisia muistoja.<br />
<br />
Syyskuussa järjestimme ensimmäisen Kranssikurssin ja innokkaat tekijät antoivat luvan esitellä tuotoksia julkisestikin. Tässä teille syksyisiä tunnelmia ihailtavaksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeSZhvfDk8xgry52BHWegeZyBcNTHYIBKAl1CsUONUOu8CzCxOv3kgiaPSvGMovnzktdxpHqNIqxuMnlM9zxrVuv-kDYKV8uCAgKHzNiUK9vienBIpVqXQZakMl5VggddykH3OMshtKef_/s1600/P1012510-32.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeSZhvfDk8xgry52BHWegeZyBcNTHYIBKAl1CsUONUOu8CzCxOv3kgiaPSvGMovnzktdxpHqNIqxuMnlM9zxrVuv-kDYKV8uCAgKHzNiUK9vienBIpVqXQZakMl5VggddykH3OMshtKef_/s400/P1012510-32.jpg" /></a></div><br />
Tästä se alkaa...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ_TKMp4WOhDb22lgwIr-xEX11bQizv9Zm-MMploapEqXl0hxDB3DEn5EGXfKSHohZl26U223fXt0J55lXL4DTzzgy8A6BYtvgOzNrOwjJX2EBXKVJIM7CPxCs-l0c8VuOch79PI1XGDLZ/s1600/P1012546-42.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ_TKMp4WOhDb22lgwIr-xEX11bQizv9Zm-MMploapEqXl0hxDB3DEn5EGXfKSHohZl26U223fXt0J55lXL4DTzzgy8A6BYtvgOzNrOwjJX2EBXKVJIM7CPxCs-l0c8VuOch79PI1XGDLZ/s400/P1012546-42.jpg" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQ72Vrirmua-6l1mUkEJXR6J1u_wlFy_td7Tb0N_DBnnYI2BiimG-AoHY9LAn5iOYXeT0SAdJ2XMlRjIj6v8eWSyh0X04raLzxFSs4XODUBFk3CWl0fsQK-BGlg_nihA-N1nY4xePSKF4i/s1600/P1012432-4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQ72Vrirmua-6l1mUkEJXR6J1u_wlFy_td7Tb0N_DBnnYI2BiimG-AoHY9LAn5iOYXeT0SAdJ2XMlRjIj6v8eWSyh0X04raLzxFSs4XODUBFk3CWl0fsQK-BGlg_nihA-N1nY4xePSKF4i/s400/P1012432-4.jpg" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHm_aglBmI1rMfUE0jH4RHIvdjIEWQXvHyZ6MRDsZM_uoSBmVSwBb0jrJjqNZuLp1cSX5Uq8DtwC92Apu9e_EIFfAQSwRImLOATTNehvrhoJgvs-RCxHNtiamXnNDkJpUl6xx23mMXDcJ2/s1600/P1012470-19.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHm_aglBmI1rMfUE0jH4RHIvdjIEWQXvHyZ6MRDsZM_uoSBmVSwBb0jrJjqNZuLp1cSX5Uq8DtwC92Apu9e_EIFfAQSwRImLOATTNehvrhoJgvs-RCxHNtiamXnNDkJpUl6xx23mMXDcJ2/s400/P1012470-19.jpg" /></a></div><br />
Hartaudella ja keskittyen<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZRZFi9SCcLaH-APNVQ4hRpz6SC605e7TKqF2eUJvka0e7VKg5giZRP2WVdFqeKIhsz5MqZ9xTRBHr1jI1u3fHU4KqqiCg1z_pFGwOciDlIR9aW0U471vVaS0GacGE_FXH_ddgxWQNktSo/s1600/P1012513-33.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZRZFi9SCcLaH-APNVQ4hRpz6SC605e7TKqF2eUJvka0e7VKg5giZRP2WVdFqeKIhsz5MqZ9xTRBHr1jI1u3fHU4KqqiCg1z_pFGwOciDlIR9aW0U471vVaS0GacGE_FXH_ddgxWQNktSo/s400/P1012513-33.jpg" /></a></div><br />
Mahdollisuuksia on monia<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5i7OXrar2Dzkfmz-vTQ_ut0Q48eFumm4cdMLyZbWcLeJS3q6QblD8fD1uDHwiG_6hXyNEgCx7c2gXWeEqhAhJoGXwCQJDR0LuMctaZFLQizHOjwMrseqgz-ksJhjpB_WjGEBbg2rSPPOR/s1600/P1012424-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5i7OXrar2Dzkfmz-vTQ_ut0Q48eFumm4cdMLyZbWcLeJS3q6QblD8fD1uDHwiG_6hXyNEgCx7c2gXWeEqhAhJoGXwCQJDR0LuMctaZFLQizHOjwMrseqgz-ksJhjpB_WjGEBbg2rSPPOR/s400/P1012424-2.jpg" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG655ezCPViiGM4usfgxgQp7vnrHmR8NFik735WRtfybcP0vcfUQWO2SJo1qRdGxXaZ-2m761wV8wFWFbtx6jePRo1RWsS9CyXCYPo1RcBps31o_GopM2aerQfj-hOwu_eSVuundJJ5mgE/s1600/P1012552-44.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG655ezCPViiGM4usfgxgQp7vnrHmR8NFik735WRtfybcP0vcfUQWO2SJo1qRdGxXaZ-2m761wV8wFWFbtx6jePRo1RWsS9CyXCYPo1RcBps31o_GopM2aerQfj-hOwu_eSVuundJJ5mgE/s400/P1012552-44.jpg" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCizKEajr3PlYtyVixbZn9s093nAzxaGoR1loTCLjsnUEVWIZzfTeYn4ulaFf1EuUf96fudgnp-ril38Fvpajho0R4mJrqMyuujvbF4ul7ucKWmdUqft_7afKCUtrsnnwnE6cf5b44xg0M/s1600/P1012556-46.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCizKEajr3PlYtyVixbZn9s093nAzxaGoR1loTCLjsnUEVWIZzfTeYn4ulaFf1EuUf96fudgnp-ril38Fvpajho0R4mJrqMyuujvbF4ul7ucKWmdUqft_7afKCUtrsnnwnE6cf5b44xg0M/s400/P1012556-46.jpg" /></a></div><br />
Ennen joulua tehdään vielä havukransseja ja muita koristeita luonnon omista materiaaleista. On aika mahtavaa olla mukana mahdollistamassa aitojen taitojen leviämistä, vaikken koskaan mikään käsityöihminen ole ollutkaan. Silti minusta tuli sellainen.<br />
Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-90589043191750199702014-07-16T05:37:00.001-07:002014-07-16T05:44:08.193-07:00InvestointitukiKun kevättalvella päätimme, että lammastouhusta tulee elinkeino ja uusi lampola on saatava, en voinut kuvitellakaan, millaiseen rumbaan joutuisin kohtuullisen mitättömän rakennusprojektini kanssa. <br />
<br />
Olen ymmärtänyt, että suomalaiset arvostavat kotimaista ruokaa ja lähituotantoa ja että maatalouden arvostus olisi jopa noussut myös tähän elinkeinoon vaikuttavia päätöksiä suunniteltaessa ja tehtäessä. Olin myös lukenut paljon siitä, miten tiloja kannustetaan monipuolisuuteen, jotta tilat tulisivat toimeen omillaan. "Eihän sitä koskaan tiedä, miten tässä EU:ssa käy" opettaa muun muassa moni mediaa edustava taho, jotka kilvan ottavat kantaa maaseudun oloihin.<br />
<br />
Noh, viisaana olentona laskeskelin tilan kannattavuutta ja tulin siihen tulokseen, että lähden hakemaan projektiin investointitukea. Entisessä elämässä työskentelin yritysten kehittämisasioiden kanssa, joten minulla oli pieni haju siitä, miten investointitukea haettaisiin. Eihän sitä tämän kokoluokan investointiin paljon saisi, mutta pakko se on kokeilla, kun kerran sellaista rahaa jaetaan. Jokainen julkinen euro on kuitenkin vähemmän pankkilainaa.<br />
<br />
Järjestin niin, että saimme määräaikaan mennessä rakennuslupahakemuksen sisään, lampolasta piirrustukset, sekä hakupaperit omalta osaltani pakettiin. Kaikkea ei voinutkaan tehdä itse. Tämä selvisi minulle hakuprosessin käynnistyttyä. Rahoittajataholta sain neuvon, että koska näitä investointilaskelmia ei tehdä todellisten kustannusten mukaan vaan "nämä ovat ennalta päätettyjä arvoja", jouduin hakemaan apua neuvontaorganisaatiolta paperit täyttääkseni. Liitteeksi kun tarvitaan nämä "ennalta päätetyt arvot" sisältä kannattavuuslaskelma. <br />
<br />
Tuumasta toimeen. Väänsimme pari päivää laskelmia, sillä näissä laskelmissa on tapana laskea lampaan lihalle tietty hinta huolimatta siitä, miten eläimet kasvatetaan. Ainoastaan luomusta voi saada paremman hinnan. Minulla oli kuitenkin esittää, että olen myynyt kasvattamaani lihaa suoraan kuluttajille paremmalla hinnalla, koska pystyn takaamaan koko tuotantoketjun ja asiakkaani ovat olleet siitä valmiita maksamaan. Tästä kohdasta siis selvittiin todellisilla tuloilla.<br />
<br />
Hymy hyytyi, kun rahoitusasiantuntijalle selvisi, ettei meillä ole peltoja, joista saisimme tukia. Yritin näyttää toteen, ettei meidän kannatakaan peltoja hommata vain tukien vuoksi, sillä joutuisimme investoimaan koneisiin enemmän, kuin koko lampolan rakentaminen tulisi maksamaan. Rehu ei meille ole kallista, sillä naapuritilat kasvattavat eläintemme ruuat ja säästämme näin isot summat kuljetuskustannuksissa. Työllistämme samalla myös muita tiloja, joten ajattelin asialla olevan jotain merkitystä. Asia kirjattiin, muttei siitä juuri sen enempää puhuttu.<br />
<br />
Kun tuli päätöksen aika, rahoittajan edustaja soitti, että tästä tulee kyllä nyt hylkäävä tukipäätös. "Kun näillä teidän laskelmilla ei saada tätä tulovaatimusta täytettyä". Jaha. Maaseudun alkutuotannon investointituen ehtona on, että viidentenä vuonna tuen myöntämisestä maatalouden yrittäjätulon tulee olla 17000 euroa. "Tämä on nyt vain tällainen päätetty arvo, haiskahtaa aika lailla 100 000 markalta". Että tästäkään ei EU:ta voi syyttää. <br />
<br />
Olin kuitenkin laskenut, että yrittäjätuloni olisi viiden vuoden kuluttua tämän arvon ylittävä. "Mutta tähän huomioidaan vain alkutuotanto". Siis mitä? Vain alkutuotanto. Ensin meitä opetetaan tekemään monipuolisesti hommia, mutta se työ ei kuitenkaan auta saamaan julkista apua silloin kun sitä eniten tarvitsisi. "No, olisiko teillä mahdollisesti tulossa jotain tukia? Ne lasketaan tähän tulopuoleen mukaan." No ei ole. "Ei edes maisemanhoitotukea?" No ei. Mutta kelpaako se, että meidän lampaita on maisemanhoitajina ja asiakkaat maksavat tästä minulle ihan arvonlisäveron kanssa. "Ei kelpaa". Siis jotta saisin julkista rahaa investointiani avustamaan, minulla pitäisi olla julkista rahaa, josta tuloni muodostuvat. Työnteolla ei ole tässä asiassa mitään merkitystä. <br />
<br />
Pitäkää tunkkinne. Lampola nousee vaikka väkisin ja minä meinaan elää tuottamalla korkealaatuisia lammastuotteita. Hoidan eläimeni niin hyvin kuin pystyn ja järjestän monipuolisia tapahtumia tilallamme. Eletään sitten niin.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-vx5mNvMLMow53Go4UVOWNcAU8lmMPhKvtoZ-L3Gm_Z76xJUshJZNCvJGIbJU87m7CBq6chR33wthDZ5DsrIacM9Wg_b_0PehPVr9Zd4y8oG4-_i_xVxCjqduQBQpD5zPW5zvjIpEd3_U/s1600/IMG_3529.JPG" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-vx5mNvMLMow53Go4UVOWNcAU8lmMPhKvtoZ-L3Gm_Z76xJUshJZNCvJGIbJU87m7CBq6chR33wthDZ5DsrIacM9Wg_b_0PehPVr9Zd4y8oG4-_i_xVxCjqduQBQpD5zPW5zvjIpEd3_U/s320/IMG_3529.JPG" /></a><br />
<br />
Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-36767324068692369642014-07-07T16:58:00.000-07:002014-07-07T16:58:57.877-07:00PikaruokaaOlen aika monta kertaa yrittänyt ottaa kuvaa tästä makaroonilaatikosta/pastavuoasta, mutten ole ehtinyt. Ei sitä tähänkään kirjoitukseen tule, mutta ehkä se antaa kokeilijalle vapaat kädet ulkonäön suhteen. Halusin jakaa onnistuneen reseptin julkisuuteen, sillä nyt kun Pikkusisko on täyttänyt maagiset 10 kuukautta ja Virallisten ruokintaohjeiden mukaan hänelle voi syöttää myös hapanmaitotuotteitta, tämä eväs sopii olemattoman suolansa vuoksi siis myös vauvan ruuaksi. <br />
<br />
Pastavuokaan tarvitset:<br />
<br />
Pannu ja uunivuoka (ohjeesta tulee aika iso satsi)<br />
<br />
öljyä<br />
2 sipulia<br />
4 porkkanaa<br />
yhden kesäkurpitsan<br />
500 g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia <br />
tilkka vettä, jolla huuhtelet tomaattipurkista viimeisetkin mehut kyytiin (ja pakkaus suoraan kierrätykseen)<br />
yrttejä<br />
pippuria<br />
(valkosipulia)<br />
<br />
Puoli pussia kauramakarooneja<br />
1-2 pikkupurkkia raejuustoa (tai kuten meidän versiossa tänään 4 avattua, erimääräistä raejuuston jämäpurkkia)<br />
2 dl (ruoka)kermaa (meillä tänään ruokakerma 15 %)<br />
<br />
Jääkaapin perukoilta juustojen käntyt kuorrutukseksi<br />
<br />
1. Kuori vihannekset, kuutio sipuli ja iske öljyn kanssa pannulle kuullottumaan. Kuullottumisen aikana kuori ja raasta muut kasvikset ja kuullota kevyesti. Lisää tomaatti, yrtit ja pippuri. Halutessasi myös valkosipuli. Suolaa ei tarvitse, eikä kannatakaan, jos tarjoat ruokaa mini-ihmisille.<br />
<br />
2. Mikäli vuokasi ei ole non stick-mallia, öljyä se kevyesti. Kaada suoraan pussista kauramakaroonit vuokaan, päälle raejuustot ja lisää tomaattikasvissoossi. Lisää kerma ja sekoita. Kuorruta juuston siivuilla tai paloilla, mitä nyt kaapista taas löytyy. Paista noin 200 asteessa, reilu puoli tuntia. Tarjoile. Suolaa syövät ihmiset nauttivat tätä yleensä ketsupin kanssa, hampaattomat ilman.<br />
<br />
Voit tehdä tämän myös etukäteen, kuten minäkin tänään. Tein ruuan vuokaan valmiiksi, laitoin folion päälle ja iskin koko komeuden kylmään uuniin puoli kymmenen aikaan aamulla. Lähdin rehuvarastoa jynssäämään, kun lampaiden uudet eväät saapuvat minä päivänä hyvänsä ja ennen suihkuun menoa puolen päivän aikaan, kävin nappaamassa vain uunin päälle.<br />
<br />
Ruoka oli sopivasti valmiina, kun sain itseni siivottua ja työkamppeet pestyä. <br />
<br />
Uunivalmista pikaruokaa. Suosittelen.<br />
<br />
Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-88743356346217051602014-06-30T06:52:00.000-07:002014-06-30T06:52:02.501-07:00Kun kaikki toimiiAlan pikkuhiljaa uskoa, että tällä talolla on jotenkin paha karma. Tai ainakin sen saa niskaansa ne, jotka täällä asuvat. Sen jälkeen, kun tänne muutimme, on lähes kaikki, mikä vaan voi mennä pieleen, mennyt. Ei sillä, en kovinkaan montaa päivää vaihtaisi pois, mutta voisi tämä olla jotenkin helpompaakin.<br />
<br />
Aloitimme kesänviettomme Avoimien ovien päivällä toukokuun lopussa. Siihen loppuivat myös hyvät kelit. Voitte vapaasti syyttää siitäkin tätä taloa. Tapahtumaa edeltävällä viikolla oli vuosisadan lämpimin kevät ja tietysti suunnittelin tapahtuman sen mukaan, että kesäähän me täällä jo vietämme. Olihan sentään toukokuun loppu. <br />
<br />
Tapahtumapäivä oli maanantai ja kun vihdoin sunnuntai-iltana leivon ukkosmyrskyn myllätessä, sähkökatkoja peläten lässähtäneitä kakkuja, ajattelin, ettei tämä enää juuri pahemmaksi voi muuttua. Edellisenä päivänä olin varannut aikaa pihan valmistelemiseen, mutta sen sijaan vietinkin mukavan kesäillan päivystyksessä. Tällä kertaa vuorossa oli vahtikoiramme, jonka pää turposi mysteeriksi jääneestä syystä palloksi. Koira oli ollut koko päivän tarhassa, joten mitään kummaa se ei ainakaan järjellä ajatellen ollut voinut syödä. <br />
<br />
Joka tapauksessa tapahtuma lähestyi uhkaavasti huolimatta kipeästä koirasta, keritsemättömistä lampaista ja lässähtäneistä leivonnaisista. Kaiken huipuksi pikkuauton verran maksanut kylmiö päätti heittää henkensä juuri tapahtumaa edeltäneenä perjantaina, eikä korjaajaa saanut mistään. Virittelimme sitten toimivan pakastimen avulla riittävän kylmää tilaa makkaroille ja muille herkuille, ettemme kaiken huipuksi vielä ruokamyrkyttäisi mahdollisia tulevia asiakkaita. <br />
<br />
Kun sitten maanantaiaamun kaatosade, viisitoista astetta viilennyt lämpötila, hajonnut hevoskuljetusauto ja paleltuneet possut oli saatu selviteltyä ja asiakkaita alkoi saapua, saatoin kuulostaa jopa kohtuuttoman äreältä soitellessani korjaajaa kylmiölleni. Takuuhan oli tietysti umpeutunut, mutta muistan ulvoneeni puhelimessa jotain kuluttaja-asiamiehestä ja suomalaisesta laatutyöstä. <br />
<br />
Edellisellä viikolla oli tehty vielä jätevesiremontti, joten sateen myötä piha muuttui iloiseksi kuralääryksi. Oli siinä ihmisillä ihmettelemistä, kun touhusimme miehen kanssa ja yritimme pitää vieraita ja itseämme lämpimänä. Onneksi kahvi oli sentään kuumaa. <br />
<br />
Sen kummemmin tämän hetken elämää spekuloimatta, tilanne on edelleen yhtä levällään. Keritsin on rikki, joten mammoja olen kerinnyt näppäränä tyttönä Fiskarsseilla, ja muorit näyttävät hieman puimurin alle jääneiltä. Karitsat voivat hyvin ja ovat pitkin poikin lihomassa ihmisten pihapusikoissa maisemanhoitajina. Isäpässi lomailee edelleen työmatkalla ja mies valittaa, kun kesälomalla pitää tehdä enemmän töitä kuin palkkatöissä. Ehdotteli jo eroavansa yritykseni palveluksesta, mutta ymmärrys palasi, sillä eihän orja voi erota. Palkasta kun ei kukaan ole voinut uneksiakaan vuosikausiin.<br />
<br />
Niin, onhan meillä nyt oikea maatila. Saimme viime viikolla upean kirjeen, että ensimmäiset maataloustuet on nyt maksettu. "Maksetaan valtion tililtä". Vau. Jäätiin noin kolmen nollan verran Wahlroosista. Mutta suunta on oikea.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFNGw6Oi5SvxEBpf58hICK8wUhhgrhdguAdKjWAKk5_654ArVFM3tcpk7GCNtnBbau1zGMnTtmsvwKrsggB1UhPHLEW4IBcbCyP87gkK7YF9QkXwJHl0yyaYPDLrLOOAy2AFH7wfL8ygHf/s1600/Lampaat+2014+033.JPG" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFNGw6Oi5SvxEBpf58hICK8wUhhgrhdguAdKjWAKk5_654ArVFM3tcpk7GCNtnBbau1zGMnTtmsvwKrsggB1UhPHLEW4IBcbCyP87gkK7YF9QkXwJHl0yyaYPDLrLOOAy2AFH7wfL8ygHf/s320/Lampaat+2014+033.JPG" /></a><br />
<br />
Maalaisromanttisiin tunnelmiin!Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-435301032793978672014-05-31T09:52:00.000-07:002014-05-31T09:59:28.228-07:00Kaikki paha loppuu aikanaanPitkästä aikaa pääsen terapiaistunnolleni blogini kanssa. Olin ajatellut päivitellä meidän perheen perinteiseksi muodostunutta kaaoselämää, mutta sain juuri murskaavan suru-uutisen ystäväni perheestä.<br />
<br />
Menettämisen pelko on meissä kaikissa. Elämäntilanteesta riippuen enemmän tai vähemmän pinnalla, mutta siellä se jossain aina lymyilee. Onnettomuuteni jälkeen olen kokenut sellaisia pelon tunteita, etten järjellä pääse niistä eroon. Jos puoliso ei vastaa puhelimeen, pahimpana tällaisena hetkenä selviytyminen iskee päälle ja ehdin jo suunnitella, kenelle minun pitää ensimmäisenä ilmoittaa, että mieheni on kuollut. Tai kun tytär häviää omassa pihassa silmistä yllättäen, ehdin hätääntyä alle sekuntissa ja miettiä, missä puhelimeni on, mistä saan nopeimmin avun paikalle ja missä tyttö makaa hengettömänä.<br />
<br />
Pelkotila helpottaa ajan myötä, en sitä epäile hetkeäkään, mutta läheisilleni on raskasta katsella sivusta romahduksia, joita pelkotilanteen laukeaminen aiheuttaa. Olen kuitenkin onnekas, ettei tällä hetkellä läheisilläni ole normaalia suurempaa todennäköisyyttä menehtyä. Kaikki, jotka lähelläni ovat viime vuosina vakavasti sairastaneet, on käynyt onni ja he ovat edelleen kanssamme viettämässä tätä kummallista elämää.<br />
<br />
Sairauden aiheuttamaan suruun ihminen tavallaan valmistautuu yrittämällä ymmärtää, mitä sairaan kehossa tapahtuu ja miten potilaan elämää voisi jollain tasolla helpottaa. Se, viekö loppu hengen vai ei, ei ole vakavassa terveysongelmassa niin merkityksellistä varsinaisen sairastusmatkan aikana, kuin sillä kuoleman pelolla, jota joutuu kokemaan jokaisena hetkenä, kun sairaus on läsnä läheisessä. Tyttäreni tilanne korjaantui leikkauksella ja vaikka tiesin, että hän tulee parantumaan, pelkäsin koko ajan, josko en onnistuisikaan pitämään häntä elossa viimeiseen leikkaukseen asti. Mitä jos kävisikin huonosti. Mitä, jos en saisikaan apua ajoissa paikalle, enkä saisi itse hänen hengitystään normaaliksi.<br />
<br />
Vakavan sairauden kanssa eläessä joutuu pelkäämään jokaista puhelinsoittoa. Milloin joku soittaa, että nyt tilanne on menossa huonoksi tai että pahin on tapahtunut. Vaikka usein aikaa onkin ja puhutaan valmistautumisesta pahimpaan, silti läheisen kuolema on aina suuri ja polvilleen lyövä suru, johon ei oikeasti ole voinut mitenkään valmistautua. Se on kuin pahaa unta, joka ei koskaan lopu. Jotain niin kamalaa on tapahtunut, ettei se ole totta, mutta koskaan se totuus ei tule takaisin. Läheisen menettänyt odottaa todennäköisesti jossain määrin ikuisesti, että paha uni loppuisi ja maailma palautuisi normaaliksi. Sellaiseksi, kuin menettänyt sen muistaa ennen menetystä. <br />
<br />
Kun on joskus ollut siinä tilanteessa, että tapahtuma on vain pahaa unta ja sen uskoo loppuvan kohta, eikä se koskaan lopukaan, voi todeta olleensa aika lähellä syvintä mahdollista epätoivoa. Mutta jos sen tunteen on päässyt tuntemaan, on ainakin itse vielä elossa ja voi olla varma, että enää paljon pahemmaksi ei elämä voi muuttua. <br />
<br />
Osanottoni M<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG7_X3tN4sxNXeTkywgQ5R-JVwDmHyOG70egVlnO0wce8USgeY_0-ReSTcrLD6zhY68Xpz1UNU0BYk248uvVr4BMbqKXJuqj_AJsOAaz8r06TpJfwyAYzjpRbhu5-i3MuRk3hiK_Eif8vW/s1600/IMG_1164.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjG7_X3tN4sxNXeTkywgQ5R-JVwDmHyOG70egVlnO0wce8USgeY_0-ReSTcrLD6zhY68Xpz1UNU0BYk248uvVr4BMbqKXJuqj_AJsOAaz8r06TpJfwyAYzjpRbhu5-i3MuRk3hiK_Eif8vW/s400/IMG_1164.jpg" /></a></div>Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-7438124184154714682014-05-06T07:01:00.003-07:002014-05-06T09:19:28.611-07:00Ei naurataEräänä tammikuisena aamuna Kerkko Kortiton otti avopuolisonsa auton tämän työpaikan pihasta ja lähti ajelulle. Kerkko Kortiton oli ajellut tietä usein ja ollut kyydissä sitäkin enemmän, joten voitaneen todeta, että Kerkko tunsi tien. Kerkolla ei ollut ajokorttia tuolloin, eikä ollut koskaan ollutkaan, mutta eihän sitä kortilla ajella. <br />
<br />
Kerkko kaasutteli talvisella pikkutiellä tyytyväisenä siihen asti, kunnes hänen kuljettamansa ajoneuvo törmäsi tiellä vastaantulleeseen japaninkippoon, jota ajoi raskaana ollut nainen. Kerkko hätääntyi ja yritti saada naisen autosta ulos tässä kuitenkaan onnistumatta ja naisen huutaessa murskautuneessa autossa apua, joutui Kerkko soittamaan hätänumeroon. <br />
<br />
Avun saavuttua naista alettiin irroittamaan autosta ja Kerkko päätti esittää loukkaantunutta päästäkseen pois paikalta. Kerkko Kortiton kertoi nimekseen Nilkki Kortiton ja istahti tyytyväisenä ambulanssiin. Paikalle saapunut poliisipartio kysyi ambulanssihenkilökunnalta, kuka lanssissa istui ja päästi sairaskuljetuksen matkoihinsa. Kerkko vietiin ensiapuun, josta hän poistui omatoimisesti.<br />
<br />
Autoon jumiin jäänyt nainen huusi apua lapselleen ja itselleen ja päätyi irroitusoperaation jälkeen leikkauspöydän kautta tehohoitoon. Tehohoidosta hän joutui uudelleen leikkauspöydälle ja tämän jälkeen vuodeosastolle harjoittelemaan pyörätuolin käyttöä. Kahden viikon sairaalareissun jälkeen nainen pääsi paaritaksilla kotiin onnellisena siitä, että oli elossa ja että kotona odottavalla taaperolla oli edelleen äiti sekä pieni sisar tulossa. Isälläkin oli vielä vaimo.<br />
<br />
Poliisin tutkinta ei oikein ottanut edetäkseen, joten nainen otti yhteyttä jutun tutkijaan ja pyysi, että koska häntä epäillään rikoksesta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, hän haluaisi tulla pikaisesti kuulluksi, jotta asia saataisiin käsiteltyä ja hän pääsisi jatkamaan elämäänsä. Useiden pyyntöjen jälkeen pyörätuolissa istuvaa naista kuulusteltiin ja hän kuvitteli asian pian hoituvan.<br />
<br />
Kului viikkoja, kuukausia ja melkein vuosi ennen kuin poliisista kuului mitään useista tiedusteluista huolimatta. Kerkko Kortiton oli vihdoin tavoitettu ja hänet oli myös rikoksesta epäiltynä kuulusteltu. Tähän mennessä nainen oli taistellut vakuutusyhtiöiden kanssa, koska vastapuoli ei ollut vahinkoilmoitusta tehnyt, vaikka molemmat autot romuttuivat täysin. Vakuutusyhtiön silmissä asia oli olematon, koska vain toinen osapuoli oli vahinkoilmoituksen muodossa olemassa. Ja tämä toinen osapuoli oli pahoin vammautunut, raskaana oleva pienen lapsen äiti.<br />
<br />
Kohtasi nainen epätoivossaan ihmisiäkin. Tapaturmavakuutusyhtiön edustaja auttoi kaikin keinoin, mitä pystyi ja Kelasta sai neuvoja, kun sairausloman ja äitiysloman, palkatun lastenhoito- ja avustavan henkilökunnan asioiden kanssa oli aika paljon ihmettelemistä. <br />
<br />
Kun vuosi oli kulunut onnettomuudesta, nainen oli leikattu neljä kertaa, vauva oli syntynyt, pääsi äiti vihdoin kävelemään ja harjoittelemaan uusien raajojen käyttöä kahden pienen lapsensa kanssa. Nainen kyseli poliisilta jutun tilannetta ja sai kuulla, että esitutkinta oli päättynyt ja asia oli syyttäjällä harkittavana. Samaan aikaan Kelasta tuli kirje, että vanhempainpäivärahaa peritään takaisin ja kolarissa romuttuneen auton luotonlyhennykset jatkuvat edelleen. Nainen otti yhteyttä lakimieheen joka totesi, että syyte ja tuomio on molemmille kolarin osapuolille se todennäköinen lopputulos. Sillä, ettei toisella osapuolella ollut ajokorttia ja että tämä pakeni vastuuta ei ole merkitystä kun arvioidaan onnettomuuteen johtaneita syitä. Myöskään sillä ei ole merkitystä, että poliisin esitutkinta on niin vajavainen, ettei sen perusteella pysty kertomaan, mitä tilanteessa on tapahtunut ja mikä oli Kerkko Kortittoman ajokunto sillä hetkellä. Myöskään sillä, että Kerkko Kortiton oli ottanut auton haltuunsa kyseenalaisin keinoin, ei ole merkitystä.<br />
<br />
Kelaa kiinnosti naisen kurja tilanne niin paljon, että valituksen jälkeen naista armahdettiin takaisinmaksussa kolmensadan euron alennuksella. Nainen pohti, jaksaako sitä enää valittaa, kun Kerkko Kortiton porskuttaa kaikesta huolimatta. <br />
<br />
Mitä tästä opimme? On aivan turhaa yrittää hoitaa asioitaan kunnolla, kysyä neuvoa ja hoitaa kansalaisvelvollisuuksiaan. Aina on joku, joka pääsee helpommalla ja on silti samalla viivalla tuomion koittaessa. Paskat, sanon minä.Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5328324597585355935.post-69604201490604653162014-03-06T12:44:00.000-08:002014-03-06T12:44:33.975-08:00UnivelkaMeidän vauva on ihanan helppo. Hän nukahtaa ennen kymmentä ja nukkuu yleensä rauhallisesti aamuseitsemään asti. Satunnaisesti saattaa herätä kerran yössä syömään, muuten keskittyy nukkumiseen.<br />
<br />
Vaikka väsyneenä äitinä olen tyytyväinen tilanteeseen, harmittaa kuitenkin, että yövalvomiset ovat ohi. Kyllähän meillä heräillään öisin, pahimmillaan tunnin välein huonosti nukkuvan Isosiskon kanssa, mutta heräily on eri asia kuin valvominen. Jossain sisimmässäni kaipaan niitä öisiä hetkiä, kun istun keskellä yötä sohvalla kuumaan kaakaon kanssa ja katselen suosikkisarjojani tallenteina. Enää sitä aikaa ei ole ollenkaan. Yöt poukkoillaan, joten päivisin olen väsynyt ja keskittyminen on vaikeaa. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä ihania sarjoja muut seuraavat tai mitkä ovat kuluvan hetken trendit. Ei sillä, että niillä suurta vaikutusta elämääni on ennenkään ollut, mutta olen minä kuitenkin jossain määrin seurannut aikaani.<br />
<br />
Vielä tätä viihdepuolta vaikeampi asia, jolle ei juuri koskaan ole aikaa, on lehtien lukeminen. Tiedän kyllä Ylen uutissivujen kautta, että Ukrainassa on kaaos ja Suomessa on edelleen lama, mutta että oikeasti ehtisin syventyä johonkin asiaan, tuntuu ajatuksenakin utopistiselta. <br />
<br />
Olen onnellinen, etten käy tässä sumussa töissä, mutta pohdin vaan, että kuinka paljon työikäisissä ihmisissä onkaan pienten lasten vanhempia. Väsyneenä töiden tekeminen on kuluttavaa ja vaikeaa, mutta niin monella tapaa vaarallistakin. Mitä jos yläasteen opettaja nukahtaa tunnille valvottuaan muutaman viikon kiukkuavan kolmevuotiaan kanssa? Entä taksikuski torkkuu koulukyytiä ajaessaan, kun koliikkinen kuopus pitää koko perhettä hereillä? En uskalla edes ajatella, mitä tapahtuu, kun kirurgia nukuttaa kesken leikkauksen, kun Kerttu-Petteri ei suostu nukkumaan kuin vanhempiensa välissä ja silloinkin keskittyy etupäässä potkimaan nukkumista yrittävien kylkiluita.<br />
<br />
Kuinka kummassa tämä yhteiskunta oikein pyörii? Jos työteho on tammikuussa huono joulun jäljiltä, helmikuussa pidetään hiihtolomia, maaliskuu menee jotenkin taistellessa, koska huhtikuun sekoittaa kuitenkin pääsiäinen. Nopeimmat aloittavat kesälomansa jo toukokuussa, eikä kesä-heinäkuussa tässä maassa tapahdu yhtään mitään. Kun suomalaiset palailevat elo-syyskuussa lomilta, muu Eurooppa nauttii auringosta. Lokakuussa syyslomaillaan, marraskuussa kaikkia masentaa ja joulukuu meneekin pikkujouluillessa ja joulua valmistellessa. <br />
<br />
Samalla logiikalla työikäinen on työuransa alussa samaan aikaan työntekijä ja opiskelija, eli aina kännissä tai muuten vaan väsynyt. Kun sitten vihdoin valmistuu (jos valmistuu), sitä painaa apinanraivolla duunia yötä päivää niin kauan, että tuottavuus ainoastaan laskee, kun väsyttää niin pirusti. Näissä kahdessa vaiheessa jotkut uhkarohkeat jo lisääntyvät ja hankkivat aina vain enemmän univelkaa. <br />
<br />
Sitten, kun työnteko alkaa alkujännityksen jälkeen helpottaa, on aika lisääntyä ja jäädä hoitovapaalle väsymään ja valvomaan öitä. Valvominen on sukupuolesta riippumatonta tässä vaiheessa, vaikka heräämisen niin usein tekeekin äiti. Miehiltä kuulemma puuttuu se geeni, joka herättää vauvan itkuun. Mies herää kertoman mukaan vasta siihen, kun vaimo rymistelee vauvaa syöttämään. <br />
<br />
Pikkulapsiarjen ja unettomien vuosien jälkeen onkin aika valvoa kotona hiljaisuudessa. Kytätä, koska se teini tulee kotiin, kenen kyydissä ja missä kunnossa. Vai karkaako se peräti ikkunasta sen naapurin Jaskan matkaan, vaikka valehteli menevänsä nätisti nukkumaan jo kahdeksalta. Miten muka teinin vanhempi olisi yhtään virkeämpi kuin se teinikään, joka yöt riekkuu joko tietokoneella tai sen naapurin Jaskan matkassa.<br />
<br />
Lasten lennettyä pesästä alkaa kuulemma se aika, jolloin olisi aikaa nukkua näitä kerrytettyjä univelkoja pois oikein korkojen kanssa, mutta ikävä kyllä ihmisen fysiikka pettää näillä paikkeilla. Selkä tai joku muu ruumiinosa särkee niin, ettei nukkumisesta tule mitään. Tai sitten ei muuten vaan nukuta. Ei edes lääkkeillä. Ja jos lääkkeet auttavat, niin sitten tarvitaan lisää lääkkeitä, että herää edes joskus. Yhteisvaikutushan tietysti väsyttää ja heikentää muutenkin yleiskuntoa, mikä tietysti väsyttää vielä lisää. Tässä vaiheessa monet kokeilevat myös alkoholia apulaisena univaikeuksien hoidossa, mutta yleensä sekin aiheuttaa nukkumattomuutta. Joko liiallisina promilleina tai niin villeinä päähänpistoina, ettei uni vaan tule silmään.<br />
<br />
Sitten voikin jäädä onnellisesti eläkkeelle ja ihmetellä, että mihin kummaan se elämä oikeasti katosi ja mitä kummaa tein kun olin kuitenkin koko ajan lomalla. Vai olinko sittenkään? Minä menen nyt nukkumaan ja suosittelen sitä kaikille kynnelle kykeneville. Maailma makaa täällä vielä huomennakin, vaikka pyykit jäävät koneeseen, viikon lehdet ovat pöydällä kasalla ja roskis haisee vessassa. Ne kaikki ovat siellä huomennakin. Hyvää yötä!<br />
<br />
P.S. Digiboksin voi tyhjentää katsomattakin, eikä kukaan ole ymmärtääkseni siihen vielä menehtynyt.<br />
Tipsun Tarinathttp://www.blogger.com/profile/18131812061325770069noreply@blogger.com0