Tilan eläinmäärä kävi menneen syksyn aikana jo lähellä sataa, joten kasvuvauhti on ollut suunniteltua nopeampaa. Uusissa työrutiineissa on ollut ihmettelemistä, eikä kaikki muutenkaan ole mennyt aivan suunnitelmien mukaisesti. Tyylikkäänä esimerkkinä voidaan pitää vanhan lampolan "parin päivän" remonttia, mikä on edelleen kesken lahovaurion ja sitä automaattisesti seuraavien sieniviljelmien vuoksi. Onneksi tuli vihdoin pakkasta. Kuivuu ainakin työmaa.
Ilveksen lisäksi talon nurkilla alkoi loppukesästä viihtyä myös nalle, joten yksi iso ponnistus oli koko taloa ympäröivän alueen raivaaminen ja aitaaminen niin kaksi- kuin nelijalkaistenkin turvaksi. Ennen joulua tilalle muuttivat myös laumanvartijapennut, joiden työpiste on lampolassa. Risto-Katti Höökin siirtyi sisäkuistikissaksi, sillä jostain syystä hänen arvolleen ei enää kelvannut mökki lampolassa, vaan piti asentaa sähköt kylmälle kuistille, jotta kissan lämpömatto saatiin asennettua hänelle soveltuvaan kissan majaan.
Kuistin sähköistämisen lisäksi on saatu uudet sähköt niin puimolaan, maakellariin, koiran koppiin kuin kanalaankin, että on sitä tietysti jokunen naula tullut isännän naputeltua tässä muun toimen ohella. Eniten naputtelua vaati kyllä aitaprojekti. Tontti kun on tunnetusti kiveä kiven vieressä, eikä meillä vielä(kään) ole ollut mahdollisuutta hankkia traktoria, niin isäntä paukutti kaikki 249 aitatolppaa käsin paikoilleen. Minä laitoin yhden ja käsiä särki viikon.
Oli se urakan aikana tehnyt laskelmiamikin. Että kun jokaista tolppaa lyö 16 kg painavalla juntalla 20 kertaa, niin se tekee sellaiset 5000 pään yläpuolelta alkavaa lyöntiä. Eikä siinä mennyt kuin viikko ja siihen kuuluu myös sen verkon kiinnittäminen sinkilöillä tolppiin. Vähintään 3 sinkilää per tolppa. Ja noin 10 vasaran iskua per sinkilä. Onneksi maa jäätyi. Ei päästä jatkamaan ennen toukokuuta.
Toivottavasti saadaan nämä marraskuiset maisemat pian takaisin.
Onnellista ja rauhallista kuluvaa vuotta kaikille!
On sitä omanlaisensa hommat ja kiireet itse kullakin! Itse juuri podin murheita siitä, etten ole ennättänyt tehdä, kirjoittaa, osallistua ja mennä. Mutta eipä sitä aina ennätäkään ja sitä on vain tehtävä ja mentävä sen mukaan, mitä arki kulloinkin eteen heittää. Tosin huomattavasti kevyemmillä fyysisillä ponnistuksilla tässä on omasta arjesta selvinnyt, teille kyllä hatunnosto moisesta urakasta! Toivottavasti pysyy villi elämä etäämmällä aidan ansiosta ja saatte seurailla sitä turvallisen matkan päästä :)
VastaaPoistaTukka putkella mennään, ellei se jäädy pipon alta pilkistäessä. Pikkuvahdit tekevät jo rohkeasti töitä kiertäen aidattuja alueita ja minä vaan ihmettelen, miten uskomattoman luonnolliselta kaikki näyttää.
PoistaArki kyllä häiritsee ihmisen elämää, eikö totta?