lauantai 3. tammikuuta 2015

Uutta vuotta

Vuoden vaihtumiseen liittyy aina odotuksia vanhan tuskan loppumisesta ja uuden, paremman elämän alkamisesta. Meidän perheessä tuntuu loppuvuoteen kriisiytyvän niin työ- kuin kaikki muutkin stressit. Uusi lampola piti saada valmiiksi ja saatiinkin, mies taisteli kolmannen ammattitutkinnon valmiiksi ja minä päädyin palaamaan yrittäjäksi. Olen nyt siis kotiäiti, lampuri ja konsultti. Hyvin riittää tunnit, juu.

Uusi lampola helpottaa elämää ja jouluaattona saimme huomata, että onneksi lampola valmistui ja eläimet muuttivat uusiin tiloihin 17.12. 24.12. syksyllä meille muuttanut Irma yllätti ja pyöräyttää komeat kaksoset jääkylmään lampolaan. Toimintamme on suunniteltu kylmälampolaan sopivaksi niin, ettei talviaikana karitsoja synny. Oli siinä isäntä ihmeissään, kun päivätyövuoron jälkeen oli mennyt lampolaan tarkastamaan tilannetta ja jääkylmällä pehkulla makasivat kylmissään Aatami ja Eeva.

Iltaruokinnat oli tuuraajamme tehnyt jo paria tuntia aiemmin, eikä pienistä ollut silloin vielä merkkiäkään. Isännälle oli vain jostain syystä tullut sellainen olo, että pitää vielä lähteä käymään.
Onneksi lähti. Lampolassa oli pakkasta yhtä paljon kuin ulkona, -15 astetta. Siinä yön tunteina hän askarteli pikkuisille ja Irma-mammalle katetun karsinan ja lämpötila pienten lähellä alkoi nousta.

Joulupäivänä tuuraajamme askarteli villasukan varsista karitsoille villapaidat ja isäntä pääsi turvallisin mielin takaisin palkallisen päivätyönsä pariin. Olin lasten kanssa joulun mummulassa, jos ihmettelette, miksen itse osallistunut. Onni, että kotona olleet ihmiset jaksoivat paiskia ja Aatami ja Eeva saivat mahdollisuuden.

Tätä kirjoittaessa makaan sohvalla ja yritän toipua vatsataudista. Isäntä on suihkussa korjattuaan juuri säkkipimeässä meidän vesipumpun sähkölinjan. Tuuli ja raskas lumi olivat katkaisseet vanhan kuusen linjan päälle ja vedet olivat poikki. Niin maalaisia meistä on jo (onneksi) tullut, että hellalla on aina kattilassa 8 litraa vettä. Ihan vain varmuuden vuoksi.