Ei naurata

Eräänä tammikuisena aamuna Kerkko Kortiton otti avopuolisonsa auton tämän työpaikan pihasta ja lähti ajelulle. Kerkko Kortiton oli ajellut tietä usein ja ollut kyydissä sitäkin enemmän, joten voitaneen todeta, että Kerkko tunsi tien. Kerkolla ei ollut ajokorttia tuolloin, eikä ollut koskaan ollutkaan, mutta eihän sitä kortilla ajella.

Kerkko kaasutteli talvisella pikkutiellä tyytyväisenä siihen asti, kunnes hänen kuljettamansa ajoneuvo törmäsi tiellä vastaantulleeseen japaninkippoon, jota ajoi raskaana ollut nainen. Kerkko hätääntyi ja yritti saada naisen autosta ulos tässä kuitenkaan onnistumatta ja naisen huutaessa murskautuneessa autossa apua, joutui Kerkko soittamaan hätänumeroon.

Avun saavuttua naista alettiin irroittamaan autosta ja Kerkko päätti esittää loukkaantunutta päästäkseen pois paikalta. Kerkko Kortiton kertoi nimekseen Nilkki Kortiton ja istahti tyytyväisenä ambulanssiin. Paikalle saapunut poliisipartio kysyi ambulanssihenkilökunnalta, kuka lanssissa istui ja päästi sairaskuljetuksen matkoihinsa. Kerkko vietiin ensiapuun, josta hän poistui omatoimisesti.

Autoon jumiin jäänyt nainen huusi apua lapselleen ja itselleen ja päätyi irroitusoperaation jälkeen leikkauspöydän kautta tehohoitoon. Tehohoidosta hän joutui uudelleen leikkauspöydälle ja tämän jälkeen vuodeosastolle harjoittelemaan pyörätuolin käyttöä. Kahden viikon sairaalareissun jälkeen nainen pääsi paaritaksilla kotiin onnellisena siitä, että oli elossa ja että kotona odottavalla taaperolla oli edelleen äiti sekä pieni sisar tulossa. Isälläkin oli vielä vaimo.

Poliisin tutkinta ei oikein ottanut edetäkseen, joten nainen otti yhteyttä jutun tutkijaan ja pyysi, että koska häntä epäillään rikoksesta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, hän haluaisi tulla pikaisesti kuulluksi, jotta asia saataisiin käsiteltyä ja hän pääsisi jatkamaan elämäänsä. Useiden pyyntöjen jälkeen pyörätuolissa istuvaa naista kuulusteltiin ja hän kuvitteli asian pian hoituvan.

Kului viikkoja, kuukausia ja melkein vuosi ennen kuin poliisista kuului mitään useista tiedusteluista huolimatta. Kerkko Kortiton oli vihdoin tavoitettu ja hänet oli myös rikoksesta epäiltynä kuulusteltu. Tähän mennessä nainen oli taistellut vakuutusyhtiöiden kanssa, koska vastapuoli ei ollut vahinkoilmoitusta tehnyt, vaikka molemmat autot romuttuivat täysin. Vakuutusyhtiön silmissä asia oli olematon, koska vain toinen osapuoli oli vahinkoilmoituksen muodossa olemassa. Ja tämä toinen osapuoli oli pahoin vammautunut, raskaana oleva pienen lapsen äiti.

Kohtasi nainen epätoivossaan ihmisiäkin. Tapaturmavakuutusyhtiön edustaja auttoi kaikin keinoin, mitä pystyi ja Kelasta sai neuvoja, kun sairausloman ja äitiysloman, palkatun lastenhoito- ja avustavan henkilökunnan asioiden kanssa oli aika paljon ihmettelemistä.

Kun vuosi oli kulunut onnettomuudesta, nainen oli leikattu neljä kertaa, vauva oli syntynyt, pääsi äiti vihdoin kävelemään ja harjoittelemaan uusien raajojen käyttöä kahden pienen lapsensa kanssa. Nainen kyseli poliisilta jutun tilannetta ja sai kuulla, että esitutkinta oli päättynyt ja asia oli syyttäjällä harkittavana. Samaan aikaan Kelasta tuli kirje, että vanhempainpäivärahaa peritään takaisin ja kolarissa romuttuneen auton luotonlyhennykset jatkuvat edelleen. Nainen otti yhteyttä lakimieheen joka totesi, että syyte ja tuomio on molemmille kolarin osapuolille se todennäköinen lopputulos. Sillä, ettei toisella osapuolella ollut ajokorttia ja että tämä pakeni vastuuta ei ole merkitystä kun arvioidaan onnettomuuteen johtaneita syitä. Myöskään sillä ei ole merkitystä, että poliisin esitutkinta on niin vajavainen, ettei sen perusteella pysty kertomaan, mitä tilanteessa on tapahtunut ja mikä oli Kerkko Kortittoman ajokunto sillä hetkellä. Myöskään sillä, että Kerkko Kortiton oli ottanut auton haltuunsa kyseenalaisin keinoin, ei ole merkitystä.

Kelaa kiinnosti naisen kurja tilanne niin paljon, että valituksen jälkeen naista armahdettiin takaisinmaksussa kolmensadan euron alennuksella. Nainen pohti, jaksaako sitä enää valittaa, kun Kerkko Kortiton porskuttaa kaikesta huolimatta.

Mitä tästä opimme? On aivan turhaa yrittää hoitaa asioitaan kunnolla, kysyä neuvoa ja hoitaa kansalaisvelvollisuuksiaan. Aina on joku, joka pääsee helpommalla ja on silti samalla viivalla tuomion koittaessa. Paskat, sanon minä.