On ihanan turvallista huomata, että ihmisen vuosi alkaa hiljalleen muistuttaa taas normaalia elämää. Stressaan pitkästä aikaa tavallisista, vuodenaikaan sopivista asioista.
Jouluna koti täyttyi tavarasta, vaikka totuttuun tapaan sovimme sukulaisten kanssa, ettei mitään lahjoja laiteta. Välipäivinä kuuluu stressata jääkaapissa pyörivistä jouluruokien jämistä sekä alennusmyynteihin ehtimisestä tai ehtimättömyydestä. Vuoden vaihduttua alkaa ihanan perinteinen laihdutus- ja muuten vaan uusiutumisvaihe, jolloin kuuluu survoa itsensä salille kaikkien muiden laihtuvien ja uusiutuvien ihmisten sekaan. Tipattomuutta en meinaa noudattaa, oli se miten suotavaa tahansa.
Kun on muutama viikko kehitytty paremmaksi ihmiseksi, onkin aika alkaa kehittämään kotia kevättä varten ja kun kämppä on iskussa, alkaa puutarhastressi, joka päättyy vasta seuraavien lumien sataessa. Siihen asti paniikinomaisesti idätän, ruukutan, istutan, kaivan ja leikkaan. Ja kitken ja haravoin ja käännän. Ja muistan hoitaa kompostia.
Samaan aikaan alkaa onneksi jo satokausi, jotta voin hillota, pakastaa, säilöä ja kuivata. Ennen satokautta kerätään tietysti myös lampaiden villinä kasvavat eväät ja opetellaan uusia taitoja. Satokauden lopussa kehittelen uusia reseptejä ja istutan taas kaikkea jännää seuraavaa satokautta ajatellen.
Syksyn tullen alkaa arki ja talveen valmistautuminen. Tehdään viimeiset polttopuut, korjataan kaikki mahdollinen ja siivotaan pihaa ja ympäristöä, että lumen alle ei jää mitään, mikä voisi seuraavana keväänä häiritä sulavan lumen keskellä. Ja sitten valmistaudutaan taas jouluun.
Normaali stressivuosi. Sitä odotellessa. Koskahan puutarhaohjelmat alkavat televisiosta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti