Jääkaapin sielunelämään tutustuminen

Koska asumme kaukana kaupoista ja pyrimme elämään ilman turhaa autoilua, hankimme remontin yhteydessä meille kunnollisen kylmiön maakellarin ja talon pikkukellarin lisäksi. Myös keittiön alkuperäinen kylmäkaappi jätettiin eristämättä, sillä vaikka siellä etupäässä säilytetäänkin käyttöasioita (jotka ovat iloisen raikkaita näillä pakkasilla) säilyvät kaapissa erinomaisesti myös sekä koirien ruuat että jauhot.

Haaveenani on ostaa oma kotitarvemylly, jotta voisin jauhaa itse jauhoja aina sen hetkisen tarpeen mukaan ja siten saada viljasta hyödyksi myös jyvien rasvaisemmat osat, joita normaaleissa jauhoissa ei huonon säilyvyyden vuoksi juuri ole käytetty. Viljat voisin ostaa jyvinä suoraan lähitiloilta ja säilyttää säkeissä ja vakoissa, kuten ennenkin on tehty. Maalaisromanttista kyllä, sitä en kiellä, mutta ahkerana leipurina se vitivalkoinen vehnäjauho alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää.

Usean ruokakomeron vika on kuitenkin se, että mikäli elämässä iskee kaaos, eikä järjestys oikein pidä, saattaa nurkkiin kadota jos millaisia herkkuja. Onneksi viime päivinä minulla on ollut aikaa tutustua tarkemmin kotini nurkkiin ja siinä samalla on tullut kehiteltyä muutama hyvin onnistunut ja nopea resepti yllätysvieraiden tai pikanälä hyökätessä.

Tämän piirakan olen mukaillut muistaakseni Kotivinkistä nappaamasti tomaattipiirakan ohjeesta, jota meillä tehdään kesäaikaan useaan kertaan viikossa. Pohja on kätevä ympäri vuoden ja talvella piirakan voi täyttää lähes millä vaan, mitä nurkista löytyy. Tässä versiossa piirakasta tulee pizzamainen, mutta alkuperäisessä tomaattipiirakassa päälle laitetaan ainoastaan siivutettua tomaattia niin paljon, kuin vuokaan mahtuu.

Pohja:

0,5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl vehnäjauhoja (tai 0,5 ohraa tai ruista ja loput vehnäjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
reilu 0,5 dl öljyä
vajaa 1 dl vettä (tai vähän enemmän, riippuen ilman kosteudesta, jauhoista ja maailman asennosta)

Sekoita kuivat aineet piirakkavuuassa, siis juuri siinä samassa astiassa, jonka isket uuniin, kunhan pohjan aineet ovat sekaisin. Ei leivittämistä, ei voitelua tai muuta turhaa hääräämistä, vain tavallinen piirakkavuoka. Omani on lasinen tai juhlatilanteessa jopa savinen.

Tee jauhoista keko ja lurauta keon keskelle öljy ja hieman vettä. Sekoittele taikina tavallisella haarukalla ja kun taikina tuntuu sopivan napakalta, muttei missään nimessä kovalta, levitä taikina vuuan pohjalle ja reunoille oman makusi mukaan.

Mikäli täytät piirakan nopeasti kypsyvillä päällisillä, pohjan voi tässä vaiheessa laittaa uuniin n. kymmeneksi minuutiksi ja täyttää, kun päälliset on leikelty. Pizzatyylisten täytteiden kanssa en ole pohjaa esipaistanut ja silti se on ollut erinomaisen rapea.

Viimeksi täytin pohjan kaappiin unohtuneella tomaattipyreen lopulla, parilla viipaloidulla, ylikypsällä tomaatilla, sipulilla, kapriksilla ja oliiveilla sekä kyseenalaisessa kunnossa olevalla Aura-juustolla. Niin, ja tietysti yrteillä. Tällä kertaa käytin Provencale-yrttisekoitusta, jota arjessa tungen kaikkeen hiivaleivästä lihapulliin.

Oli täytteenä mitä tahansa, pinnalle kannattaa laittaa vielä mukavasti mustapippuria ja mikäli kaapista löytyy, jotain sulavaa juustoa. Joko raasteena tai ihan vaan siivuina, kuten minulla on tapana. Jaksan raastaa ainoastaan ne pahimmin kuivuneet kermajuusto- tai parmesaanikököt, muuten vetelen juustokuorrutuksen sujuvasti höylällä.

Piirakan paistoaika on noin vartin verran, päällisistä riippuen, mutta vielä kertaakaan ei ole käynyt niin, että juusto olisi ruskistunut ennen pohjan kypsymistä. Käytä siis juuston kypsymistä mittarina. Paistolämpötila on noin. 200 astetta. Tällä pohjalla lämpötilalla ei ole kovin paljon merkitystä, kunhan ei aivan tulikuumaan uuniin piirakkaa lykkää.

Tarkoituksenani oli laittaa kuva ihanasta piirakasta, mutta isännällä oli illalla nälkä ja piirakka katosi ennen kameran päätymistä keittiöön. Kuva on sen sijaan lempimaisemani tuvan ikkunasta, joka tänä aamuna näytti jotenkin erityisen kauniilta aamukahvia juodessani. Ehkä lähestyvä onnettomuuden vuosipäivä saa aikaan sen, että katselen maailmaa kaunistavien lasien läpi. Tai sitten tänään oli vain poikkeuksellisen kaunis aamu.