Opin eilen kaksi asiaa. Oppiminen ei välttämättä, ainakaan minun kohdallani tarkoita uusien asioiden omaksumista vaan myös vanhoja, tiedettyjä asioita voi oppia uudelleen.
Opetus 1. Vaikka taloudellisesti tiedostavana ja jätteen määrää pohtivana ihmisenä ostan aina tarvitsemani isoissa erissä, ymmärsin kuitenkin eilen, että kokonaistaloudellisesti fiksuinta ja myös ekologisesti kestävintä on ostaa suklaat levyjen sijaan patukoina. Alakoulun matematiikallakin voi ymmärtää, että 18 grammaa on kamalan paljon vähemmän kuin 150 tai peräti 200 grammaa. Onhan 18 hevostakin vähemmän kuin 150 heppaa. Vääryyttä, mutta totta.
Opetus 2. Ruuanlaitto ei ole polkupyörällä ajoa. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni falafeleja. Ilman ohjetta tietysti ja raaka-aineosaaminen oli tasoa kikherne ja varmaan kananmunaa, että pysyy koossa. Maku oli kyllä erinoimainen ja mukavaahan tekeminen oli, mutta päivälliseksi tarjoilin lautasellisen falafelmössöä perunamössön ja jogurttikastikkeen kera. Isosisko oli tyytyväinen, kun ei tarvinnut käyttää hampaita tai naaman lihaksia syömiseen.
Lupaan opetella tekemään herkkufalafeleja. Jaan ohjeen heti, kun ne pysyvät kasassa vielä lautasellakin.
Tätä kirjoittaessani söin sujuvasti 150 grammaa suklaata. Että ei se oppi aina kerrasta kaaliin mene, vaikka kaikkensa tekisikin. Alisuoriutuja mikä alisuoriutuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti