sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Villasukkaa pöytään

Tässä karitsointien keskellä, valvontakameran kelmeässä valossa on mukava pohdiskella jälleen suomalaisten elintarvikkeiden hintaa.

Jyväskyläläinen keittiömestari totesi pääsiäishaastattelussaan, että suomalaisen ja tuontikaritsan ero on pääasiassa hinta. Sehän ei sinänsä yllätä ketään, sillä Suomessa työ on kallista ja ylimääräinen työ vieläkin kalliimpaa.

Suoramyydyn kotimaisen karitsan kilohinta kieppuu parin kympin kieppeillä sillä hetkellä, kun asiakkaalle päätyy paloiteltua tuotetta kauniisti ja kotikeittiöön sopivan kokoisiksi vakumoituina pakkauksina. Puhun nyt karitsasta, en lampaasta. Karitsa on ennen yhtä ikävuotta teurastettu , miedon makuista lihaa tuottava, noin 50 kiloa painava, kasvunsa kasvanut eläin. Ei mikään pieni villapallo, vaan ihan ison eläimen kokoinen otus. Maailmalla tämä alle vuotias on "lamb" ja joissain maissa vielä toista vuotta käyvä eläin on edelleen "lamb", koska sillä on korkeampi kilohinta. Mutta ei Suomessa. Meillä myydään alle vuoden ikäistä karitsaa.

Vuoden täytettyään lihasta käytetään Suomessa nimitystä "lammas", mutta sen saatavuus on huomattavasti haastavampaa. Suoramyyntitilalta se joskus onnistuu, mutta teurastamot niitä harvemmin kaupan hyllyyn tuottavat. Pakastearkusta sen sijaan löytää kyllä lammasta, sitä Uus-Seelantilaista tai Australialaista, josta keittiömestari Kyllösen ohjeiden mukaan onkin viisasta leikata rasva pois. Suomalaisessa karitsanlihassa rasva ei ole voimakkaan makuista, eikä kaupan tiskiin rasvaista karitsaa päädykään, siitä pitävät teurastamojen kriteerit huolen.

Mutta mistä se hinta sitten muodostuu?

Yhden teuraskaritsan ruho, siis liha luineen, painaa noin 20 kg. Possulla sama paino on siinä 90 kg:n kieppeillä, naudasta puhumattakaan. Teurastaminen ja etenkin lihan leikkaaminen on käsityötä, jota varten tarvitaan ammattilaisia, hyväksytyt tilat sekä tarkastuseläinlääkäri. Yhden eläimen teurastaminen, tarkastaminen, leikkuu ja pakkaaminen kuluttajaystävällisiin pakkauksiin maksaa veroineen noin 80 euroa. Mikäs siinä, jos työn hinta jakaantuu esimerkiksi possusta saatavalle 80 kg:lle, mutta karitsan kohdalla tämä työn hinta jakaantuu 20 kg:lle (karitsan ruho myydään usein luullisena, sian luuttomana). Tietysti ison eläimen leikkaaminen maksaa enemmän, mutta koska lihaa tulee yhdestä eläimestä enemmän, nämä työn kustannukset jakaantuvat useamman kilon rasitteeksi. Sian alhainen tai lähes olematon tuottajahinta on aivan oma asiansa. Esimerkillä haluan vain tuoda esiin sen, että kustannukset tulevat työstä ja työn määrästä, eivätkä ainoastaan teurastettavan eläimen koosta riippuen.

Eikä se teurastamokaan nurkan takana ole.

Suomessa on tällä hetkellä kymmenkunta lammasluvat omaavaa teurastamoa. Näissä teurastamoissa siis teurastetaan kaikki kotimaiset karitsat, lampaat ja vuohet. Meiltä, tästä Jyväskylän kupeesta on lähimpään lammasteurastamoon 200 kilometriä, mikä ei kansainvälisiin teurasmatkoihin verrattuna ole mitään. Minulle se on liikaa, enkä kasvattejani halua ajeluttaa yhtään pitempiä matkoja, mutta maailmalla eläimet matkustavat paljon pidempiä viimeisiä matkoja.

Suomessa teuraseläin tarkastetaan teurastamolle saapumisen jälkeen elävänä. Tarkastuksen tekee erityinen tarkastuseläinlääkäri, joiden aikataulujen mukaan teurastamot sitten suunnittelevat työnsä. Seuraava tarkastus, samaisen tarkastuseläinlääkärin tekemänä tehdään ruholle, siis sille noin kahdenkymmenen kilon, neliraajaiselle lihalle. Vasta tämän jälkeen pääsevät leikkaajat työhön. Ja tämä kaikki maksaa teurastamolle, joka laskuttaa työn tilaajalta.

Kun ruho on paloiteltu ja pakattu, teurastamo siivotaan ja teurasjätteet toimitetaan asianmukaisesti hävitettäväksi, lain vaatimalla tavalla eläintautien ehkäisemiseksi. Pakkaukset kuljetetaan kylmäkuljetuksena asiakkaille, joko siis vähittäiskauppaan tai suoraan kuluttajille. Riippuu siitä, kuka on myynnin tehnyt. Myyntiajat ovat myös Suomen lainsäädännön mukaan rajalliset. Jos teurastamo tai muu hyväksytty laitos pakastaa lihan, sen säilyvyys ja myyntiaika on vuoden. Suomessa. Uus-Seelantilainen ja australialainen ovat samassa pakastealtaassa ihan hyvin myytäviä vielä kolmen vuoden kuluttua pakastuksesta, koska lähtömaan lainsäädäntö on erilainen.

Näillä laskelmilla voisin todeta, että kilohinnasta, jonka asiakkaalta otan karitsanlihasta, noin puolet katoaa teurastamon työhön, sekä eläin- että kylmäkuljetuksiin. Ja ihan vaan siksi, että tuotan lihani täällä Petäjävedellä, keskellä Suomea ja noudatan kansallista lainsäädäntöä. Siitä 20 eurosta 14 prosenttia on muuten elintarvikealvia, joka raavitaan siitä päältä ensimmäiseksi pois. Muistutus vaan.

Suoramyynnissä loppu jää tuottajalle, eli meidän tapauksessa minulle, ja sillä rahalla ruokin ja hoidan koko joukkueen. Siis perheeni ja tuon lammmaslauman, ne pienet ja isot, mammat ja isäpässit. Maksan eläkkeeni, veroni ja lampolainvestoinnin lainan. Asuntolainakin on niskassa, kuten niin monella muullakin.

Se, että eläin kasvaa teuraskokoon, ei tapahdu sattumalta, vaan siihenkin tarvitaan työtä. Ja koska työ on kallista ja ihmisten pitää syödä, on kehitetty tukijärjestelmä, jotta ruuan tuotantokustannuksia saataisiin madallettua ja siten saataisiin ruokaa edullisemmin markkinoille. Se, toteutuuko tämä, on sitten toinen juttu, koska kauppa pitää myös huolen omistaan. Ja työllistäähän kauppakin kummasti.

Keittiömestari Kyllönen totesi myös, että karitsaa tuotetaan etupäässä Meri-Lapissa ja Ahvenanmaalla. Vaikka rannikolla ja saaristossa lammastiloja onkin paljon, löytyy Keski-Suomestakin tällä hetkellä kolmisenkymmentä lammastilaa, jotka kaikki tuottavat karitsanlihaa markkinoille. Joko teurastamojen kautta tai sitten suoramyyntitiloilta. Isoja tiloja on myös sen verran, että suuremmatkin lihaerät alkavat jo paikallisesti onnistua ja voisihan sitä ravintolan listaa joskus suunnitella myös paikallisen lihantuotannon näkökulmastakin.

Kirjoittelen noista ruuan hintaan vaikuttavista tukiasioista tuonnempana. Pääasia, että ihmiset syövät tuotetun ruuan, eikä se päädy biojätteeksi. Sinne ei kuulu edes se villasukka. Senkin kun nykypäivänä voi kierrättää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti