sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Ruumis

Parikuisen vauvan äitinä joutuu toteamaan, että normaali vuorokausirytmi on aivan mitä sattuu. Kävin juuri eilisessä iltasuihkussa ja näin itseni peilistä. Täysin julkaisukelvotonta kuvamateriaalia, mutta maailmalle voin kirjallisesti ihmetellä, miten käsittämätön koneisto ihmisruumis onkaan.

Tämäkin ruumis on ollut viimeisen kolmen vuoden aikana leikkauspöydällä seitsemän kertaa, raskaana kolmasti, synnyttänyt kahdesti ja pyörätuoliin sidottunakin jonkin aikaa. Arpia on arpien päällä, ommeltuja ja ompelemattomia. Mutta silti tämä ruumis seisoo kahdella jalalla ja lähes ryhdikkäänä. Ryhtikin tästä suoristuu, kunhan vajaan viikon takainen arpi lonkassa paranee. Siitä raavittiin käteen varaosamateriaalia, jotta tähänkin ruumiiseen saataisiin vakiomäärä toimintakuntoisia raajoja.

Pikkusiskoa odottaessani parivuotias isosisko totesi raskausarvistani, että äidin mahassa on hymynaamoja. Onhan se hienoa, että väsynyt ruumiinikin hymyilee elämälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti