Istuskelen kuun valossa ja tuijotan näyttöä. Perheeni, mies ja kaksi pienen pientä prinsessaa nukkuvat vihdoin. Päätin käyttää rauhallisen hetken hyväkseni, juoda kupin kuumaa kaakaota ja fiilistellä loppusyksyn haikeutta. Ja kirjoitella vakuutusyhtiöön lisäselvityksiä sen sadannen kerran tänä vuonna. Yhdellä kädellä.
Syksy on virallisesti ohi, kun laidunkausi päättyy. Huomenna mies vie keväällä syntyneet karitsat teuraaksi ja viikon päästä Hakamaan lammastilan historian toinen erä päätyy asiakkaiden pöytiin ja pakastimiin. Tänä keväänä olin vuoden takaista viisaampi, enkä antanut teurastettaville karitsoille nimiä.
Nimettömyydestä huolimatta jokainen eläin on meillä arvokas yksilö. Tänä vuonna en kuitenkaan pystynyt tutustumaan karitsoihini viime kesän tavoin, sillä lampolan työt ovat olleet muiden harteilla lähes koko vuoden. Tammikuun 24. päivä muuttui perheeni elämä lopullisesti ja vaikka olen kuntoutunut hyvin, on edessä vielä pitkä matka ennen kuin arki on taas jossain määrin normaalia.
Mutta jotain normaalia sentään. Tuvan leivinuunissa kypsyy jääkaapinsiivouslaatikko, jonka resepti on aina erilainen. Tällä kertaa laatikko sisältää kaikkea sitä, mitä yhdellä kädellä (kaksikätisen avustuksella) saa vuokaan ja mitä on unohtunut jääkaappiin kuluvan kuukauden aikana, kun äiti on maannut toipumassa kahdesta leikkauksesta. Kannattaa kokeilla. Resepti onnistuu ilman leikkauksia ja ihan sähköuunissakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti