sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Mummut

Meillä piti olla eilen hautajaiset. Jo kesällä oli päätetty, että kaksi lauman vanhinta rouvaa pääsevät vihreämmille laitumille ennen talvea. Molemmilla on jos jonkinlaista kreppaa ja vaivaa, mutta erityisen kipeitä mummut eivät ole olleet. Tai ainakin molemmat ovat kulkeneet pitkin puskia lauman mukana. Hitaammin tietysti, mutta ovat kuitenkin pysyneet matkassa mukana. Muorien entinen omistaja päätti kuitenkin (onnekseni) ottaa rouvat hoitoonsa omaan, ihanaan, lämmitettyyn talliinsa.

Pulla ja Whitey pääsivät siis takaisin kunnostettuun lapsuudenkotiinsa. Kuinka moni ihminen pääsee elämänsä viimeisiksi ajoiksi tuttuun ja turvalliseen paikkaan? Ei sillä, harvalla, ihmisen kanssa elävällä eläimelläkään on yhtä hyvä onni. En sano, etteikö lemmikeillä olisi asiat hyvin, mutta nyt, kun touhuan enemmän tuotantoeläinten kanssa, on pakko ihmetellä sitä, miten erilaista elämä on lihantuottajana.

Lemmikin lopettaminen on mahdollista monin keinoin, mutta tuotantoeläimen kanssa, vaikka eläin olisi miten rakas, on tilanne aivan toinen. Lemmikille saa vaikka arkun ja hautapaikan, mutta tuotantoeläintä et saa humaanisti hengiltä edes rahalla. Mielestäni, kun eläin uhraa elämänsä ihmisen eteen, sekä yksilön elämän että kuoleman tulisi olla niin stressitöntä kuin mahdollista. Ja koska eläin antaa meille elämänsä, se tulisi hyödyntää kokonaan, kaikin tavoin ja kunnioittaen.

Hyödyntämistehokkuudessa on eroja eläinlajista riippuen, mutta kunnioitusta tarvitaan kaikkialle lisää, niin alkutuotantoon, teurastamoille kuin valmiita tuotteita hyödyntäviin talouksiinkin. Siis jokaiseen eläintuotteita käyttävään kotiin. Yritän osaltani tehdä parhaani tämän asian parantamiseksi, sillä vasta nyt olen todella sisäistänyt, että jokainen lihapaketti on joskus ollut osa jonkun jälkeläistä.

Yritän opettaa ainakin omat jälkeläiseni kunnoittamaan elettyä elämää, niin ihmisten kuin eläintenkin. Pituudesta riippumatta.

Heitän näin omat jäähyväiseni katraani kantaemoille. Molempien tyttäret jäävät meille sukua jatkamaan ja varmasti käyn mummuja katsomassa. Mummut opettivat minulle paljon, lähes kaiken, mitä lampaista tiedän. Ja se alkaa olla jo aika paljon se.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti