Tänään makaan omalla sohvalla ja jokaista lihasta särkee. Tällä kertaa kipu tuntuu hyvältä, sillä olin ensimmäisellä astangajoogatunnilla. Miten paljon vuoden aikana onkaan tapahtunut ja miten hyväonninen olenkaan ollut, ettei minulle tai Pikkusiskolle käynyt huonommin. Tuossa tuo pieni (tai ei enää niin pieni) punkero kiljuu isänsä sylissä, kun minä tilitän tuntojani verkkoon.
Mutta liikunnan ja liikkumisen ihmeestä. Vaikka tammikuinen tälli oli kova, on ihana jälleen kerran huomata, että kun tekee töitä, ihmiskeho tuppaa toipumaan moninaisista vaivoista. Eihän toipuminen aina täydellistä ole, eikä kovakaan oma tai hoitohenkilökunnan työ auta, vaan joskus on hyväksyttävä se, että on opeteltava uusia liikeratoja ja uusia tapoja jotta selviää ihan tavallisista asioista. Kyllä tänäänkin nauratti, kun tunnilla esittäydyin oppilaana, joka saattaa kaatua joogatovereiden päälle. Ja lähellä se oli. Yrittäkää itse tehdä aurinkotervehdystä yhdellä kädellä. Suosittelen Wikipediaa mielikuvan värittämiseksi.
Äheltäen ja muutaman kerran kontalleni romahtaen selvisin tunnista, mutta löysin lajini ja olo on loistava. On se vaan hienoa huomata, että vain vuosi ehti kulua ja selvisin takaisin jotakuinkin liikkuvaksi ihmiseksi. Ikinä en ole ollut hoikka tai urheilullinen, mutta voimaa on aina löytynyt riittämiin. Vuosi on ollut raskas, kun pienimmissäkin asioissa olen tarvinnut apua ja isommat operaatiot olen joutunut unohtamaan kokonaan. On henkisesti aika raskasta, kun hiusten harjaaminen sattuu, puhumattakaan lapsen nostamisesta. Nyt olen taas matkalla takaisin omaksi itsekseni, ammattilaisten ja läheisten avulla.
Kylmiön siivousoperaatio jatkui muuten tänään, kun Isosisko lähti mummolaan yökylään ja isi ja äiti uskalsivat kaivella kaapista kyseenalaisilla päiväyksillä varustettuja elintarvikkeita ilman pelkoa lapsen myrkyttämisestä. Illalliseksi nautimme todellisen cross-kitchen pläjäyksen, jota suosittelen lämpimästi ennakkoluulottomille ihmisille. Ohje soveltuu käsittääkseni myös hiilihydraattirajoitteisille olennoille.
Silppua sipuli pannulle kera öljyn. Kun sipuli ruskistuu, paloittele neljä Saarioisten Grilliwurst Chorizoa sopiviksi suupaloiksi. Makkaroiden käristyessä kuutioi 3-4 tomaattia ja lisää nekin pannuun, kunhan makkarat ovat kypsyneet pinnalta ja saaneet kauniin värin. Kun tomaatit alkavat hieman pehmentyä, lisää 3-4 dl hapankaalia ja anna koko komeuden hautua 10 min. Lisää lopuksi turkkilaista jugurttia tai ranskankermaa 1 dl ja lapioi lautaselle. Tolkuttoman hyvää.
Ajatus tähän reseptiin tuli ravintola Old Brick´s:n ranskankerma-hapankaalilisäkkeen ja meikäläisen kesäpikaruuan yhdistämisestä. Meikäläiseen kesäpikaruokaan tarvitaan Chorizoa, paljon sipulia, paljon tomaattia ja iso kesäkurpitsa. Kaikki aineet kuutioidaan ja paistetaan pannussa. Mitään mausteita ei tarvita ja jestas että on hyvää. Suolaakaan ei tarvitse lisätä, sillä makkara hoitaa homman. Mikäli arvostaa oikein voimakasta makua, voi evääseen lisätä vielä pari valkosipulin kynttä.
Vaikka meitä valistetaan nitraattien pahuudesta, suosittelen silti kokeilemaan raakamakkararuokia. Niistä saa mukavasti vaihtelua ja neljästä makkarasta tekee vihanneksia reilusti käyttäen helposti viidelle, jopa kuudelle aikuiselle täyttävää ja tuntuvaa ruokaa.
Tämä ei ollut maksettu mainos. Saarioinen saa silti lähestyä minua palkkioasioissa.
Tämä hirviö kasvoi tänä kesänä kukkapenkissä, jota lannoitettiin ja lannoitetaan jatkossakin lammastuotteella. Kun pataan (pannulle ei mahtunut) kesäkurpitsan kanssa lisäsi neljä makkaraa ja pari tomaattia, tuli ruokaa viikoksi. Kesää odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti