Marjapiirakka

Mahtavaa, se onnistui. Talkkunapohjaisesta marjapiirakasta tuli syötävää huolimatta avuliaasta aatusta, joka mittasi jauhoja hitusen nopealla kädellä ja taikinan rakenteesta päätellen vähempi olisi ollut enempi. Mutta joka tapauksessa resepti toimi, maku oli mukavan maalainen eikä ulkonäkökään suuremmin ahdistanut.

Reseptin pohjana käytin Maailman Parasta piirakkapohjan ohjetta, Mamman marjapiirakkaa. Resepti siihenkin löytyy netistä googelin avulla. Suosittelen sitäkin. Mutta meidän talkkunapiirakasta tuli aivan järjettömän hyvää.

Teen muuten lähes kaikki taikinat yleiskoneella, ihan vaan hermojani ja käsiäni säästääkseni. Leivon yleensä apulaisen kanssa, joten on huomattavasti vähäpyykkisempää käyttää kannellista konetta, mutta yhtä hyvin ohjeissa onnistut tavallisella vatkaimella.

Talkkunapiirakkaan tarvitset

100 g voita
1 dl intiaanisokeria
1 muna
1,5 dl talkkunoita
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Pinnalle n. 4 dl mitävaan marjoja, mitä kaapista löytyy hapanmaitotuotetta, makeutusta sekä yhden munan.

Voitele piirakkavuoka hyvin ja leivitä se esimerkiksi mannaryyneillä. Toimivat vähintäänkin yhtä hyvin kuin korppujauhot ja ainakin meidän perheessä niitä on useammin kaapissa kuin korppujauhoja.

Vaahdota voi ja sokeri, lisää muna vaahtoon ja sekoita kuivat aineet keskenään ennen niiden lisäämistä muna-voi-sokerivaahtoon. Taikinasta tulee kova ja kuiva ja se on helpointa levittää vuokaan painelemalla sitä vedellä kostutetulla lusikalla. Jaan yleensä taikinan useampaan kökköön, jotka sitten painelen vuokaan. Myös isosisko pystyy tähän työvaiheeseen.

Tämän jälkeen sekoita marjat, muna ja maitotuote ja makeuta tarvittaessa. Tänään tein piirakat mustikka-mustaviinimarja-puolukka-yhdistelmästä ja maitotuotteena oli joulukuinen maitorahka. Kananmuna oli sentään tuore. Makeutin koko sotkun viinimarjahyytelöllä, josta tuli aivan liian makeaa kesäisissä kokeiluissani. Pari ruokalusikallista sitä tavaraa riitti tappamaan puolukan ja rahkan happamuuden, mikä oli ilouutinen kokeilijakokille. Ties mihin vielä tungenkaan tätä ällöttävän makeaa herkkua.

Kun päällinen on mukavasti levitetty pohjan päälle, paista piirakkaa noin puoli tuntia 200 asteessa.

Kannattaa kokeilla. Ainakin omassa pakastimessani on aina ylimääräisiä puolukoita, joiden jatkojalostus ei aina meinaa onnistua. Mutta tässä piirakassa puolukka toimii hyvin ja talkkuna pitää huolen, että kuituakin tulee kitusiin oikein kivasti.

Rakastan perhettäni ja läheisiäni ruualla, kuten ehkä on jo tullut selväksi. Mielestäni ruoka on mukava ajanviete ja hauskaa tekemistä perheen pikkuväen kanssa, joten jatkan samalla linjalla tulevaisuudessakin. Jos en syötä läheisilleni pelkkää voita ja edes yritän kehitellä jotain herkullista, joka on samalla taloudellista ja jopa ekologista, en taida olla kovin hakoteillä ruokaharrastukseni kanssa. Vielä kun samat ajatukset saisi muuhunkin elämään mukaan. Rakkautta ja välittämistä voi osoittaa ilman turhaa eksotiikkaa, jalostamalla tavallisia asioita vielä hieman pidemmälle ja huomioimalla myös ne vähemmän käytetyt tuntojen osoitukset, ilmaisetkin. Jääkaappifilosofiaa, katsokaas.