Kuka herää ensimmäisenä, ruokkimaan koirat ja lampaat? Hän keittää kahvin, jota ei kuitenkaan ehdi lämpimänä koskaan juomaan. Hän vaihtaa vaipat ja pitää lapsia sylissä samalla, kun yrittää kauhoa omaan suuhunsa aamupalaa. Joskus tulee hetki, yleensä jossain muualla kuin kotona, että kahvikupillisen lisäksi hän saa käteensä aamun lehden, yleensä ei kuitenkaan samana päivänä ilmestynyttä.
Kuka käy kaupassa, laittaa ruokaa, tiskaa? Se sama ihminen harjaa tyttöjen hiukset, koirien turkit ja leikkaa kaikkien kynnet, että olisi siistiä. Jos koti on likainen, hän siivoaa. Imuroi ja kerää lasten kanssa lelut kilpaa lattialta. Pukee barbeja, tekee palapelejä ja lukee kirjaa. Kunnostaa ja korjaa kotia, jotta kaikilla olisi kaikki hyvin. Tekee töitä ja opiskelee, että elämä olisi kaikille mukavampaa.
Kenen omat tavarat ovat sekaisin? Kenen sukkia ja likaisia työvaatteita on pitkin kotia? Sen saman ihmisen, joka tekee koko ajan jotain kaikkien muiden hyväksi, eikä kuitenkaan ehdi tehdä sitä, mitä itse haluaisi. Se sama ihminen kuulee silti päivittäin jäkätystä siitä, että hän sotkee ja sekoittaa.
Ja silti hän jaksaa toivoa, että arki joskus helpottaisi ja voisi tehdä edes yhden päivän sitä, mitä ihan oikeasti itse haluaa. Edes joskus.
Se sama ihminen teki tänään aamutyöt ihan kuten muinakin aamuina. Nyt hän istuu piharakennuksessa hiomassa isosiskolle sänkyä, koska äiti yksikätinen haluaa kaikesta huolimatta sisustaa ja isosiskokin on kasvanut ohi omasta sängystään. Ja silti hän uskoo, että jonain päivänä elämä helpottaa.
Rakkaudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti